Kiinteän verkon ja matkaviestinverkon terminointimaksujen enimmäismäärät: Kysymykset ja vastaukset

Yhtenäinen EU:n laajuinen enimmäishinta vähentää hajanaisuutta ja varmistaa kilpailukykyisemmän, rajat ylittävän ympäristön, joka hyödyttää viime kädessä eurooppalaisia kuluttajia alhaisempien hintojen ja monipuolisempien kiinteän verkon ja matkaviestinverkon puhelutarjousten ansiosta.

Matkaviestinverkon kohdeverkkomaksu kattaa liikenteen kustannukset kohdeverkko-operaattorille kuuluvasta ydinverkon yhteenliittämisportista (mukaan lukien) siihen IMT-antenniin asti, joka sijaitsee siinä radioliityntäverkkopaikassa (mukaan lukien), johon puhelun vastaanottaja on liitetty. Näitä kustannuksia ovat muun muassa seuraavat: -verkko-CapEx: verkkoelementtien hankintakustannukset ja muut kustannukset, joita laitteiden käyttöön saaminen edellyttää (esim. alihankkijat, asennus, suunnittelu), sekä niihin liittyvät pääomakustannukset; verkon toimintamenot: verkkoelementtien ylläpito- ja käyttökustannukset; -tukkumyyntikustannukset: erityiskustannukset, joita tarvitaan sellaisten palvelujen tarjoamiseen, joihin osallistuu kolmansia osapuolia (esim. laskutukseen liittyvät kustannukset, sopimusten hallinnointikustannukset, sääntelykustannukset).

Kiinteän verkon terminointimaksu kattaa verkkoon liittyvät kustannukset kohdeverkko-operaattorille kuuluvan ydinlaitteiston yhteenliitäntäportista (mukaan lukien) oletusarvoiseen liikenteeseen liittyvien ja muiden kuin liikenteeseen liittyvien kustannusten rajaamispisteeseen, joka on tyypillisesti paikka, jossa liikenteen keskittymisen ensimmäinen piste tapahtuu (esim. DSLAM, MSAN, OLT). Näitä kustannuksia ovat muun muassa seuraavat: -verkko-CapEx: verkkoelementtien hankintakustannukset ja muut kustannukset, joita laitteiden käyttöön saaminen edellyttää (esim. alihankkijat, asennus, suunnittelu), sekä niihin liittyvät pääomakustannukset; verkon toimintamenot: verkkoelementtien ylläpito- ja käyttökustannukset; -tukkumyyntikustannukset: erityiskustannukset, joita tarvitaan sellaisten palvelujen tarjoamiseen, joihin osallistuu kolmansia osapuolia (esim. laskutukseen liittyvät kustannukset, sopimusten hallinnointikustannukset, sääntelykustannukset); -muut kuin liikenteeseen liittyvät kustannukset katetaan jo käyttöoikeuden vuokrakustannuksilla (esimerkiksi tukkumyyntijärjestelmässä tämä katettaisiin ULL-maksulla), joka kattaa yhteyden käyttäjän tilaan asti.

Yhteenliittämissatamat ovat osa kohdeverkkopalvelua, joten niiden kustannukset katetaan kohdeverkkomaksuilla. Tärkeimmät katetut kustannustekijät ovat sataman rakentaminen, muuttaminen ja käytöstä poistaminen. On huomattava, että joitakin yhteenliittämissatamiin liittyviä kustannuksia ei välttämättä kateta. Esimerkiksi yhteissijoittaminen on välttämätöntä yhteenliittämissatamien isännöimiseksi, mutta terminointimaksut eivät kata sen kustannuksia. Jos kyseessä on multipleksointi, se, katetaanko kohdeverkkomaksut vai ei, riippuu sen täytäntöönpanosta. Jos multipleksointi sijaitsee liityntäpisteen jälkeen kohdeverkko-operaattorin verkossa, sen kustannukset katetaan kohdeverkkomaksulla, muussa tapauksessa näin ei ole.

Sisäinen siirto tapahtuu, kun kohdeverkko-operaattori omistaa sekä kiinteän että matkaviestinverkon ja puhelu siirretään esimerkiksi sen kiinteään verkkoon, mutta se lopetetaan sen matkaviestinverkossa. Tällöin kohdeverkko-operaattorin on siirrettävä puhelu kiinteästä verkosta matkaviestinverkkoonsa. Tällainen sisäinen passitus ei pohjimmiltaan eroa ulkoisesta passituksesta (ks. jäljempänä). Se on eri palvelu kuin terminointi, joten operaattorit voivat veloittaa siitä terminointimaksun lisäksi. Käytännössä tämä tilanne syntyy, kun lähtöoperaattorilla ei ole suoraa yhteenliittämistä kohdeoperaattorin asiaankuuluvaan kiinteään/matkaviestinverkkoon.

Ei, kohdeverkkomaksut eivät kata kauttakulkua eli puhelun toimittamista lähtöverkosta (tai toisesta kauttakulkuverkosta) kohdeverkkoon (tai toiseen kauttakulkuverkkoon).

Kyllä, kohdeverkkomaksu kattaa puhelun välittämisen verkon liityntäpisteestä (yhdysjohtopisteestä) samassa verkossa olevalle puhelun vastaanottajalle (kansallinen siirto) (ks. valmisteluasiakirja, s. 3–4).

Mukaan luetaan muut kuin maantieteelliset numerot, joita käytetään kiinteissä nomadipalveluissa ja hätäpalvelujen käytössä. Epäselvissä tapauksissa kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävänä on arvioida ja päättää, kuuluuko jokin numero jompaankumpaan näistä luokista.

Kyllä, jos puhelu päättyy satelliittipuhelimeen, jossa on kansalliseen numerointisuunnitelmaan kuuluva matkapuhelin- tai kiinteä numero. Jos satelliittipuhelinnumero on peräisin eri numerointisuunnitelmasta (ei matkaviestinverkosta eikä kiinteästä verkosta), delegoidun asetuksen kohdeverkkomaksuja ei sovelleta.

Ei, kohdeverkkomaksuja ei sovelleta puheluihin, joita soitetaan lisäarvopalveluissa käytettäviin numeroihin (premium-hinta tai maksuttomat palvelut).

Delegoitu asetus kattaa toistaiseksi EU:ssa lopetetut puhelut. Sen vuoksi Norjan, Liechtensteinin ja Islannin puheluja kohdellaan samoin kuin minkä tahansa muun kolmannen maan puheluja. Kun delegoitu asetus sisällytetään ETA-sopimukseen, Norjan, Liechtensteinin ja Islannin puheluja käsitellään EU:n jäsenvaltion puheluina.

Komissio arvioi kaikki liitteeseen sisällyttämistä koskevat pyynnöt erikseen. Jos se toteaa, että pyynnön esittäneen maan kohdeverkkomaksuja ”säädellään direktiivin (EU) 2018/1972 75 artiklassa ja liitteessä III vahvistettuja periaatteita vastaavien periaatteiden mukaisesti”, se muuttaa delegoitua asetusta. Tarkistuksessa noudatetaan samoja menettelyvaiheita kuin alkuperäisessä hyväksymisessä eli kuullaan kansallisten asiantuntijoiden epävirallista asiantuntijaryhmää, BERECiä, ja se kuuluu lainsäätäjien valvonnan piiriin.

Delegoidussa asetuksessa ei edellytetä, että EU:n operaattorit seuraavat kolmansien maiden operaattoreiden kohdeverkkomaksuja.  Jos EU:n toimijat ovat kuitenkin tietoisia kolmansien maiden toimijoiden määristä, niiden on toimittava 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Jos kolmannen maan operaattori tarjoaa erilaisia kohdeverkkomaksuja laatutason perusteella (palvelutasosopimus), kyseessä on hinta, joka on laadultaan verrattavissa kyseisen EU:n operaattorin tarjoamaan hintaan.

Liukupolun (2021–2023 matkaviestinverkon kohdeverkkomaksujen osalta) ja siirtymäkauden (2021 kiinteän verkon kohdeverkkomaksujen osalta) aikana kohdeverkkomaksut vaihtelevat jäsenvaltioittain. Sen määrittämiseksi, onko kolmannen maan operaattorin terminointimaksu yhtä suuri tai pienempi kuin unionin laajuinen terminointimaksu, sovellettava maksu on se, jota sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa ja kyseisenä vuonna. Esimerkiksi Irlannin operaattoreiden kohdeverkkomaksu vuonna 2022 on 0,43 senttiä minuutilta. Itävallan operaattoreiden kohdeverkkomaksu vuonna 2021 on 0,089 senttiä minuutilta.

Sitä sovelletaan operaattorin tasolla. Tämä tarkoittaa, että kutakin EU:n ja kolmannen maan välistä suhdetta arvioidaan erikseen matkaviestintäpalvelujen ja kiinteän verkon kohdeverkkopalvelujen osalta. Esimerkiksi kolmannen maan operaattori X perii vuonna 2021 ranskalaisilta operaattoreilta seuraavat kohdeverkkomaksut: -0,9 senttiä lentotoiminnan harjoittajalle F1 ja -0,6 senttiä lentotoiminnan harjoittajalle F2. Delegoidussa asetuksessa F tai 2021 vahvistetaan terminointimaksun enimmäismääräksi Ranskassa 0,7 senttiä. Näin ollen -F1 voi veloittaa minkä tahansa matkaviestinverkon kohdeverkkomaksun X:ltä, -F2 voi veloittaa matkaviestinverkon kohdeverkkomaksusta enintään 0,7 senttiä X:ltä. Näin ollen seuraavilla tosiseikoilla ei ole merkitystä 1 artiklan 4 a kohdan soveltamisen kannalta: -X:n (kolmannen maan operaattori) perimät kiinteän verkon terminointimaksut; -Saman kolmannen maan muiden operaattoreiden perimät kohdeverkkomaksut.

Joissakin olosuhteissa on mahdollista, että EU:n operaattori vastaanottaa kansainvälisen puhelun kauttakulkuliikenteen harjoittajien kautta, eikä kohdeverkkomaksuja ole helppo määrittää (eli niitä ei julkaista eikä ole saatavilla). Tässä tapauksessa 1 artiklan 4 a kohdassa tarkoitettu terminointimaksu on kauttakulkuliikenteen harjoittajien soveltama maksu.

Delegoidun asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään yleisesti, että ”unionin laajuinen kiinteän verkon puheliikenteen terminointimaksujen enimmäismäärä on 0,07 senttiä minuutilta”. Tätä yleistä sääntöä ei sovelleta 5 artiklan 2 kohdassa lueteltuihin 12 maahan ennen vuoden 2021 loppua. Muiden kuin 5 artiklan 2 kohdassa lueteltujen jäsenvaltioiden operaattorit voivat soveltaa kiinteän verkon terminointimaksuja, jotka ovat enintään 0,07 senttiä (1 päivästä heinäkuuta 2021).

Delegoidun asetuksen 3 artiklassa säädetään säännöstä, jonka mukaan kohdeverkkomaksut muunnetaan euroista paikallisiksi valuutoiksi. Siinä täsmennetään muuntamisen lähde (Euroopan keskuspankki) ja päivämäärät. Siinä ei kuitenkaan täsmennetä lisäsääntöjä eli desimaalien lukumäärää ja pyöristysmenetelmää. Pyöristäminen samaan desimaaliin kuin delegoidussa asetuksessa olisi järkevä lähestymistapa. Tämä tarkoittaa neljää desimaalia eurosentteina ja neljää desimaalia muina valuuttoina, kuten delegoidussa asetuksessa. Yleisin pyöristysmenetelmä on aritmeettinen. Tämä olisi järkevä lähestymistapa.

Delegoitua asetusta sovelletaan koko Euroopan unionissa. Yhdeksän syrjäisintä aluetta ovat osa EU:ta, joten niitä kohdellaan kuten mitä tahansa muuta jäsenvaltion aluetta. Ranskan merentakaiset departementit – Martinique, Mayotte, Guadeloupe, Ranskan Guayana ja Réunion Ranskan merentakainen yhteisö – Saint-Martin Portugalin autonomiset alueet – Madeira ja Azorien Espanjan autonominen alue – Kanariansaaret 13 merentakaista maata ja aluetta eivät kuulu EU:hun, joten niitä kohdellaan terminointimaksujen vahvistamisessa kolmansina maina.

Verkkovierailuasetuksessa (EU) N:o 531/2012 määritellään kohtuullisen käytön politiikan (FUP) ylittävien saapuvien verkkovierailupuhelujen enimmäislisämaksu matkaviestinverkon kohdeverkkomaksujen keskiarvoksi unionissa. BEREC kerää vuosittain kohdeverkkomaksuja koskevia tietoja, joiden perusteella komissio vahvistaa vuosittain enimmäislisämaksun saapuvista puheluista. Komission nykyisessä ehdotuksessa uudeksi verkkovierailuasetukseksi yhdistetään delegoitu asetus enimmäislisämaksuun, joka sallitaan saapuville verkkovierailupuheluille, jotka ylittävät etualleajosuojauksen. Terminointimaksut otetaan erityisesti delegoidusta asetuksesta.

Delegoitua asetusta sovelletaan sellaisenaan, ja se korvaa kohdeverkkomaksuja koskevan kansallisen sääntelyn. Näin ollen tällaista kansallista sääntelyä ei ole yleisesti tarpeen peruuttaa. Joissakin jäsenvaltioissa peruuttamista voidaan kuitenkin vaatia kansallisissa säännöissä. (Peruuttaminen voidaan tehdä myös selkeyssyistä.)

Vastuuvapauslauseke: Komission yksiköt toimittavat nämä usein kysytyt kysymykset ainoastaan tiedotustarkoituksessa. Se ei sisällä delegoidun asetuksen arvovaltaista tulkintaa eikä muodosta komission päätöstä tai kantaa. Se ei vaikuta tällaisiin komission päätöksiin tai kantoihin eikä EU:n tuomioistuimen toimivaltaan tulkita delegoitua asetusta EU:n perussopimusten mukaisesti.