Digipalvelusäädöksen tietojen saatavuutta koskevat säännökset antavat tutkijoille mahdollisuuden saada aiemmin julkistamatonta ja liian vähän julkistettua dataa. Näin voidaan paremmin seurata alustojen tarjoajien toimia laittoman sisällön torjumiseksi sekä muita yhteiskunnallisia riskejä, kuten disinformaation leviämistä, ja riskejä, jotka voivat vaikuttaa käyttäjien mielenterveyteen.
Kannanottopyyntö järjestettiin 25. huhtikuuta – 31. toukokuuta 2023. Se tuotti 133 kannanottoa ja keräsi palautetta tutkijoiden tiedonsaantitarpeista. Se kattoi myös tietoihin pääsyä koskevat operatiiviset kysymykset, kuten tietoihin pääsyä koskevien hakemusten menettelylliset ja tekniset vaatimukset.
Kannanottopyyntöön vastanneet korostivat, että tarvitaan vakiomuotoinen hakumenettely ja lisäohjeita kriteereistä, jotka tutkijoiden on täytettävä tullakseen hyväksytyiksi tutkijoiksi. He korostivat myös, että on tärkeää ottaa käyttöön mekanismi, jolla sovitetaan yhteen tutkijoiden dataan pääsyä koskevat tarpeet ja erittäin suurten verkossa toimivien verkkopalvelujen tarjoajien oikeudet. Monissa kannanotoissa peräänkuulutettiin myös kyseisten palveluntarjoajien 40.12 artiklan mukaisten velvoitteiden selkeyttämistä.
Saatujen vastausten perusteella komissio valmistelee parhaillaan delegoitua säädöstä, jossa esitetään yksityiskohtaisesti tekniset edellytykset ja menettelyvaatimukset, jotka koskevat tehokasta, käytännöllistä ja selkeää tietojen saatavuutta koskevaa prosessia, joka tarjoaa myös riittävät takeet väärinkäytöksiä vastaan. Delegoitu säädös on määrä hyväksyä keväällä 2024.
Digipalvelusäädöksen 40 artiklan mukainen tutkijoiden pääsy tietoihin on osa digipalvelusäädöksessä käyttöön otettua laajempaa avoimuusvälineistöä, johon kuuluvat muun muassa digipalvelusäädöksen avoimuustietokanta ja digipalvelusäädöksen avoimuusraportit.
Lisätietoa digitaalisia palveluja koskevasta säädöspaketista