Yhteydet yrittäjien mahdollistajana
Infrastruktuuri ja sovellukset
Yleensä markkinaosapuolet (esim. infrastruktuurin omistajat, palveluntarjoajat) voivat hallinnoida infrastruktuuria ja tarjota sovelluksia (loppuasiakkaille):
Infrastruktuuri:
- fyysinen infrastruktuuri, mukaan lukien rakennukset, kanavat ja mastot;
- kiinteät ja matkaviestinverkot (erityisesti verkkovierailut);
- verkkoelementit ja niihin liittyvät toiminnot (esim. kytkin, reititin, toistin);
- tilaajayhteys (viimeinen/ensimmäinen maili).
Sovellukset:
- Palvelut: asiaankuuluvat ohjelmistojärjestelmät, mukaan lukien operatiiviset tukijärjestelmät (verkkojen ja palvelujen hallinto, esim. Triple-Play; ehdollisen pääsyn järjestelmät digitaalitelevisiopalveluille (esim. maksutelevision Nagravision, HD-kanavat) ja virtuaaliverkkopalveluille (esim. etähuolto).
- Asiakastuki: tietojärjestelmät tai tietokannat esim. ennakkotilausta, toimitusta, tilaamista, ylläpitoa ja korjausta sekä laskutusta varten.
Avoin käyttöoikeus kuvaa passiivisen ja/tai aktiivisen verkkoinfrastruktuurin syrjimätöntä avaamista kolmansille osapuolille eli kaikille markkinaosapuolille laajakaistainfrastruktuurissa (erityisesti FTTH-verkoissa). On olemassa kaksi peruskäyttötyyppiä, jotka on erotettava toisistaan.
Fyysinen pääsy verkkoinfrastruktuuriin: Eri verkkotasoilla
Tässä tapauksessa kilpailija voi täysin ottaa haltuunsa käyttöoikeuden ja toiminnan loppupään infrastruktuurin tai loppukäyttäjälle määritellyissä verkkopisteissä. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluntarjoaja pystyy varmistamaan mahdollisimman suuren joustavuuden mahdollisten loppuasiakkaiden tuotteiden suunnittelussa. Samaan aikaan infrastruktuurin fyysinen käyttö edellyttää kilpailijalta asianmukaisia toimenpiteitä kyseisten tuotteiden toimittamiseksi kyseisellä infrastruktuurisegmentillä.
Virtuaalinen pääsy verkkoinfrastruktuuriin: Palvelun laadun eri tasoissa
Toisin kuin fyysisessä käyttöoikeudessa, tuotantoketjun loppupään verkkoinfrastruktuureihin ja vähittäisverkkoyhteyksiin ei tehdä fyysistä kytkintä, mutta infrastruktuurin omistaja tarjoaa vaaditun käyttöoikeuden käytännössä. Toisin sanoen kilpailija vuokraa vastaavia käyttöoikeuksia käyttämättä tarvittavia verkkokomponentteja. Verkon ja loppupään loppukäyttäjälinjojen tosiasiallinen toiminta on edelleen infrastruktuurin omistajan vastuulla. Näiden käyttöoikeustyyppien osalta on eriteltävä, missä määrin tällainen suorituskyky voidaan asettaa saataville. Yleensä on tehtävä ero kerroksiin 3 ja 2 perustuvien liityntöjen välillä, jotka eroavat toisistaan sen suhteen, onko mahdollista suunnitella erillisiä tuotetarjouksia ja -ominaisuuksia (esim. tyypillinen kerros-2-toiminto on staattinen reititys; tyypillisiä kerros-3-toimintoja ovat virtuaalinen lähiverkko ja palvelun laatu).
On huomattava, että fyysinen käyttöoikeustyyppi osoittaa, että omien loppukäyttäjien tuotteiden saattamisessa saataville on korkeinta riippumattomuutta eikä sitä voida vaihtaa helposti sopivien virtuaalisten käyttöoikeustyyppien kanssa.
Koko käyttöoikeustyyppien kirjo ei näin ollen ole toteutettavissa kaikissa infrastruktuureissa tai teknologioissa. Yleisesti ottaen loppukäyttäjän pääsyn suhteen voidaan tehdä seuraavat erottelut:
- Kuparijohdot: Fyysinen ja virtuaalinen pääsy tilaajalinjaan
- Koaksiaalikaapelit: Virtuaalinen pääsy
- Optinen kuitu: Fyysinen (p2p) tai virtuaalinen pääsy (p2mp)
Lue lisää siitä, miten valita oikea infrastruktuurityyppi.
Aiheeseen liittyvää
Aiheesta laajemmin
Laajakaistasuunnittelu-osio auttaa kuntia ja muita yhteisöjä onnistuneiden laajakaistakehityshankkeiden suunnittelussa.
Katso myös
Investoinnit julkisen ja yksityisen sektorin ja yksityisen sektorin verkostojen rahoittamiseen toteutetaan yhteistyössä olemassa olevan infrastruktuurin omistavien yksityisten toimijoiden ja viranomaisten kanssa.
Kunnat, kuntayritykset, yhteisyritykset ja yksityiset yritykset voivat osallistua laajakaistan kehittämisen yhteen, kahteen tai kaikkiin kolmeen vaiheeseen.
Fyysisen infrastruktuurin tarjoajan (PIP), verkontarjoajan (NP) ja palveluntarjoajan (SP) perusroolit voivat ottaa eri toimijat.
Alueellisen laajakaistakehityksen onnistumisen kannalta keskeistä on paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla poliittisesti tuettu suunnitelma, jossa tavoitteet yhdistetään erityistarpeisiin ja sidosryhmiin.
Toimintasuunnitelmassa esitetään yksityiskohtaisesti laajakaistastrategian täytäntöönpanoon liittyvät kustannukset, sidosryhmät, toimet, koordinointi ja seuranta.
Yleiskatsaus erilaisiin langallisiin, langattomiin ja tuleviin laajakaistateknologioihin sekä kuvaus niiden eduista, haitoista ja kestävyydestä.
Oikean liiketoimintamallin valitseminen riippuu markkinatoimijoiden roolista laajakaistan arvoketjussa.
Investointimallit tarjoavat mielenkiintoisia osallistumismahdollisuuksia viranomaiselle, joka osallistuu alueelliseen laajakaistakehitykseen.
Nopeiden laajakaistahankkeiden tärkeimmät rahoitusvälineet ovat omat varat, tuloihin perustuva rahoitus, lainat, oma pääoma ja avustukset.
Laajakaistalle myönnettävä valtiontuki voi olla tarpeen joissakin paikoissa, joissa markkinat eivät tarjoa tarvittavia infrastruktuuri-investointeja.
Laajakaistaverkko koostuu maantieteellisistä osista. Verkon topologia kuvaa, miten verkon eri osat ovat yhteydessä toisiinsa. Tärkeimmät topologiat selkärangan ja alueen verkostoille ovat puutopologiat, rengastopologiat ja meshed topologiat. Ensimmäisen mailin osalta kaksi...
Julkishallinnon roolien ymmärtämiseksi on hyödyllistä tarkastella laajakaistaverkon muodostavia eri tasoja sekä tärkeimpiä yritysrooleja.
Laajakaistaverkot edellyttävät erilaisia infrastruktuurityyppejä, jotka perustuvat erilaisiin logistisiin, taloudellisiin tai demografisiin olosuhteisiin. Käytä kysymyksiä auttaaksesi valitsemaan.
Laajakaistateknologioiden vertailu tuo esiin kunkin ratkaisun ominaisuuksia ja auttaa tekemään päätöksiä parhaasta ratkaisusta eri alueilla.