E-ARK Consortium
Työpaja järjestettiin Brysselissä tiistaina 28. toukokuuta, ja siihen osallistui noin 50 henkilöä sekä paikan päällä että verkossa. Kaksituntisessa tapahtumassa keskityttiin esittelemään uusimmat ratkaisut, toteutuskokemukset ja moderni tutkimus geospatiaalisen tallenteiden säilyttämisen alalla. Esittelijät keskustelivat myös digitaalisten paikkatietoaineistojen pitkäaikaisen säilyttämisen ja saatavuuden ajankohtaisista kysymyksistä, haasteista ja merkityksestä.
Seminaarin avasi Euroopan komission viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosaston virkamies Fulgencio Sanmartín, joka korosti avauspuheenvuorossaan sähköisen arkistoinnin merkitystä DIGITAL Europe -ohjelmassa. Hän korosti myös paikkatietoaineistojen roolia ja tärkeitä yhteyksiä 3D-digitaaliseen kulttuuriperintöön. Lopuksi hän totesi myös, että tällä alalla tarvitaan lisää koulutusresursseja.
Ensimmäisessä keskustelussa eArchiving Consortium -tiimin jäsenet esittelivät, mitä uutta on uusimmassa eArchiving Content Information Type Specification (CITS) digitaalisissa paikkatietorekistereissä. Gregor Završnik Geoarh.si:stä osoitti, että ydinspesifikaatiossa ei ollut suuria muutoksia, koska sen yleinen muotoilu edistää adoptiota. Eritelmän täytäntöönpanoa koskeviin suuntaviivoihin lisättiin kuitenkin uusi sisältö. Ohjeissa esitetään nyt myös esimerkkejä siitä, miten organisaatiot voivat käyttää CITS-kansiorakennetta linkitettyjen tietoelementtien tallentamiseen ja yksilöllisten pysyvien tunnisteiden käyttöön. Keskustelun toisessa osassa Anita Graser Itävallan teknillisestä instituutista esitteli uuden dokumentaation julkaisuprosessin ja kuinka käyttäjät voivat paremmin tuoda näkemyksiään ja sisältöään GitHubin kautta.
Toisen puheenvuoron esittelivät Ivars Bergmanis ja Sanita Krumina Latvian paikkatietokeskuksesta (LGIA). He esittelivät kokemuksiaan ja Geospatial Heritage -digitointihankkeen laajuutta. Hankkeessa digitoitiin LGIA geospatiaalista informaatiota, mukaan lukien kaukokartoitusfondit, kuten ilmakuvausmateriaalit ja historialliset geospatiaaliset aineistot kaikilta tieteenaloilta ja aikakausilta 1900 nykypäivään. Hanke on käynnissä ja sen on tarkoitus valmistua vuonna 2030. Digitaalisten paikkatietoaineistojen saatavuus lisää taloudellista toimeliaisuutta, sillä se lyhentää päätöksentekoaikaa.
Kolmannen keskustelun esitteli myös Geospatial-yhteisön jäsen Markus Jobst Itävallan liittovaltion metrologia- ja maanmittausvirastosta. Hänen puheensa keskittyi tulevaisuuden vaatimuksiin palvelulähtöisessä arkkitehtuurissa ja tekoälyssä. Keskeinen viesti oli, että tämän päivän geospatiaalisten tietueiden arvo tulee sen keskinäisestä yhteydestä ja sen pitäisi olla saatavilla sellaisenaan myös arkistoinnin jälkeen. Toinen näkökohta, joka meidän on säilytettävä, on datan löydettävyys jokaisen kohteen saaman Digital Object Identifier (DOI) -koodin kautta. Lopuksi hän totesi, että tarvitaan paljon pitkän aikavälin strategioita nykyisen teknologian, kuten SOA:n ja Geospatial Knowledge -infrastruktuurin, säilyttämiseksi.
Viimeksi puhujana toimi Marjan Ceh Ljubljanan yliopistosta Sloveniasta. Hän esitteli tutkimuksen, jossa harkitaan Universal Ontology of Geographic Space (UOGS) työkaluna tulkita ja käyttää geospatiaalisia tietoja sekä ihmisille että koneille. Maailmassa, jossa tekoälytyökalut, kuten Chat GPT, luovat suurta arvoa, tarvitaan pysyvä tapa tallentaa tietoa ja järjestää tietueita, jotta nämä tekoälyjärjestelmät tuottavat tarkempia tuloksia. Ja ontologia on yksi ratkaisu tähän semanttisen infrastruktuurin ongelmaan. Lyhyen johdannon jälkeen semanttisiin käsitteisiin hän ehdotti UOGS: n käyttöä semanttisena viitejärjestelmänä, jonka avulla voisimme vertailla erilaisia paikkatietojen hallintajärjestelmiä ajan mittaan ja keskenään. Tämä voisi myös auttaa yhdenmukaistamaan erilaisia paikkatietokantoja, jotka lopulta arkistoidaan yhteen kansalliseen arkistoon ja eri kansallisiin arkistoihin EU:ssa.
Tapahtuman julkaistut esitykset ovat nyt saatavilla ja tallenteet julkaistaan lähiviikkoina.