Satelliittilaajakaista

Satelliittilaajakaista, jota kutsutaan myös nimellä internet-by-satelliitti, on nopea kaksisuuntainen Internet-yhteys, joka tehdään tyypillisesti geostationaaristen viestintäsatelliittien (GEO, geostationaarinen kiertorata), keskipitkän maan kiertoradan (MEO) tai matalan maan kiertoradan (LEO) kautta puhelimen lankapuhelimen tai muiden maanpäällisten keinojen sijaan. Nykyään satelliittilaajakaista on suorituskyvyltään ja kustannuksiltaan täysin verrattavissa DSL-laajakaistaan (Digital Subscriber Line), joka tarjoaa kaupallisesti kolminkertaista toistoa (internet, televisio ja ääni samassa internetissä). MEO- ja LEO-satelliittikonstellaatiot ovat ei-geostationaarisella kiertoradalla (NGSO) ja tarjoavat suhteellisen alhaisen latenssin (40-125 ms) ja latausnopeuden 50-100 Mbps. Katso osiosta Langattomat laajakaistateknologiat lisätietoja teknologioista sekä plussat ja miinukset.

Vaikka kuitu tarjoaa erinomaisen suorituskyvyn, sen käyttöönotto vie enemmän aikaa ja on kalliimpaa, joten se ei ole kaikkien käyttäjien saatavilla seuraavien vuosien aikana. Päinvastoin, satelliittiratkaisut ovat saatavilla välittömästi. Tämä on ainoa laajakaistaratkaisu niille, jotka asuvat alueilla, joilla ei ole tai joilla on hidas maanpäällinen, langaton tai mobiililaajakaistayhteys.

Satelliittimarkkinoilla on käynnissä merkittävä muutos, joka johtuu avaruuteen laukaisun ja satelliittien valmistuskustannusten laskusta sekä satelliittien tunnistamisesta tärkeäksi tekijäksi laajakaistayhteyksien tarjoamisessa alueille, joilla palveluja ei ole riittävästi.

Global Satellite Operators Association (GSOA) on luonut Euroopan komission tuella verkkotyökalun, joka auttaa kansalaisia löytämään paikallisen jakelijan, joka voi tarjota heille välittömän yhteyden asuinpaikasta riippumatta.

Edullinen ja helppo asentaa

Satelliittilaajakaista on kustannustehokas, ja kuukausittaiset liittymät ovat verrattavissa vastaavaan suorituskykyyn ADSL (Asymmetric Digital Subscriber Line) -tarjouksiin. Käyttäjät saavat lautasen ja modeemin ja voivat joko asentaa ne itse tai käyttää laajan korkeasti koulutettujen insinöörien verkoston asiantuntemusta. Kuluttajalaitteiden ostohinta EU:ssa on noin 350–600 euroa. Nämä alkukustannukset ovat usein oikeutettuja EU:n julkiseen rahoitukseen, ja jotkin jäsenvaltiot ja alueet ovat käyttäneet tätä tilaisuutta hyväkseen kuroakseen digitaalisen kuilunsa umpeen kustannustehokkaasti ja nopeasti. Eurooppalaisten kotikäyttäjien kuukausikustannukset ovat 20–60 euroa (GEO) tai 80–90 euroa (Starlink, LEO).

IRIS2-satelliittikonstellaatio

EU:n IRIS2-infrastruktuuri (Infrastructure for Resilience, Interconnectivity and Security by Satellite) tarjoaa parannettuja viestintävalmiuksia valtiollisille käyttäjille ja yrityksille ja varmistaa samalla nopean internet-laajakaistan, jotta voidaan selviytyä yhteyksien katvealueista. Tämä moniorbitaalinen tähtikuvio yhdistää Low Earth (LEO), Geostationary (GEO) ja Medium Earth Orbit (MEO) -satelliittien tarjoamat edut. Sen on tarkoitus tarjota turvallisia viestintäpalveluja EU:lle ja sen jäsenvaltioille sekä laajakaistayhteyksiä Euroopan kansalaisille, yksityisille yrityksille ja valtion viranomaisille. Valtiollisten palvelujen tavoitteena on tarjota turvallisia yhteyksiä valtiollisille käyttäjille, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden häiriönsietokykyiset ja maailmanlaajuiset valmiudet. Kaupallisia palveluja tarjoavat kaupalliset kumppanit, jotka tarjoavat kilpailukykyisiä palveluja huipputeknologialla. Euroopan komissio teki lokakuussa 2024 SpaceRISE-konsortion kanssa 12 vuoden käyttöoikeussopimuksen unionin turvallisten yhteyksien satelliittijärjestelmän IRIS2 kehittämisestä, käyttöönotosta ja käytöstä.

Yhdistetyt yhteydet: Satelliittikäyttöinen Direct-to-Device-malli

Satelliittivälitteiset suoratoistopalvelut (D2D) ovat nousemassa yhdeksi televiestintäalan uusista suuntauksista. Tässä uudessa mallissa satelliittioperaattori tekisi yhteistyötä maanpäällisen matkaviestinverkon operaattorin kanssa tarjotakseen yhteyspalveluja suoraan mobiililaitteelle alueilla, joilla maanpäällisen verkon operaattorilla ei ole kattavuutta. Maanpäällisten ja muiden kuin maanpäällisten verkkojen lähentyminen tarjoaa mahdollisuuden kuroa umpeen digitaalista kuilua. Mallilla on edessään teknologisia ja sääntelyyn liittyviä haasteita, joihin on vastattava standardien asettamisen, taajuuksien saatavuuden ja toimilupien kaltaisilla aloilla. EU on kehittämässä yhteistä poliittista ja sääntelykehystä.

Tietoa tekniikasta

Internet-yhteys satelliitin kautta tarkoittaa pienen satelliittiantennin asentamista talon, asunnon, koulun tai muun rakennuksen ulkopuolelle. Niin kauan kuin ruokalaji voi nähdä taivaan, pitäisi pystyä helposti muodostamaan yhteys Internetiin. Satelliittimodeemi on kytkettävä tietokoneeseen, eikä puhelinyhteyttä tarvita. Astian voi asentaa suoraan asunnonomistaja tai ammattimainen asentaja. Palvelun laatu on verrattavissa DSL: ään, ja käyttäjät voivat käyttää kaikkia Internet-sovelluksia, kuten Internetin selaamista, sähköpostia, VoIP: tä (Voice over Internet Protocol), musiikin lataamista tai videoiden katselua.

EU:n rahoitus satelliittilaajakaistayhteyksille

Euroopan unionin tavoitteena on maksimoida laajakaistayhteydet kaikille kansalaisille riippumatta heidän sijainnistaan EU:ssa. Satelliittilaajakaista on usein ainoa laajakaistaratkaisu niille, jotka asuvat alueilla, joilla ei ole tai on erittäin huonot yhteydet. Joissakin jäsenvaltioissa on toteutettu onnistuneesti arvosetelijärjestelmiä satelliittilaajakaistaa käyttävien syrjäisten yhteisöjen yhdistämiseksi. Tällaisessa järjestelmässä viranomainen myöntää tukikelpoisille loppukäyttäjille taloudellista tukea (arvoseteli), jolla nämä voivat ”maksaa” valitsemalleen rekisteröidylle palveluntarjoajalle satelliittien käyttäjälaitteiden ostamisesta, asentamisesta ja aktivoinnista. Palveluntarjoaja vaatii kustannustensa korvaamista järjestelmää toteuttavalta viranomaiselta. Ks. tarkemmat tiedot laajakaistaverkoille myönnettävää valtiontukea koskevista suuntaviivoista.

Satelliittiteknologiahankkeet Euroopassa

SABER-hanke (viimeistelty) toi yhteen alueviranomaiset ja sidosryhmät, jotta voidaan puuttua digitaaliseen kahtiajakoon 27 jäsenvaltion EU:ssa ja varmistaa laajakaistan kattavuus kaikille. Aloitteella luotiin edellytykset satelliittijärjestelmien tehokkaalle ja vaikuttavalle osallistumiselle Euroopan digitaalistrategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

BRESAT-hanke (viimeistelty) tarjosi tietoa laajakaistan kattavuudesta alueittain, tapaustutkimuksia satelliittilaajakaistan käyttöönotosta, onnistuneen käyttöönoton keskeiset kriteerit ja parhaat käytännöt, mahdolliset rahoituslähteet, kustannus-hyötyanalyysin, liiketoimintamallien kehittämistä koskevat suuntaviivat sekä työpajojen ja levitystapahtumien järjestämisen eri puolilla Eurooppaa.