Osallistujien näkemyksiä kerättiin 27. tammikuuta 2021 järjestetyssä osallistavassa verkkotyöpajassa, joka järjestettiin osana laajakaistakustannusten vähentämistä koskevan direktiivin tarkistamista varten suunniteltuja kuulemistoimia. Sidosryhmiltä työpajan aikana kerätyt kommentit sekä julkisen kuulemisen ja muiden kuulemistoimien kautta saatu palaute otetaan huomioon komission arvioinnissa, vaikutustenarvioinnissa ja uudessa lainsäädäntöehdotuksessa. Tämä kertomus ei edusta komission kantaa aiheeseen, eikä se estä Baselin pankkivalvontadirektiivin tarkistusprosessin lopputulosta.
Osallistava verkkotyöpaja hyötyi tasapainoisesta osallistumisesta (42 prosenttia markkinasidosryhmistä ja 53 prosenttia viranomaisista), johon osallistui noin 180 edustajaa 23 jäsenvaltiosta sekä erilaisia sidosryhmiä sähköisen viestinnän operaattoreista, muista verkko-operaattoreista, fyysisen infrastruktuurin operaattoreista ja niiden järjestöistä, (kansallisista, alueellisista ja paikallisista) viranomaisista, joille on annettu BCRD-direktiivissä vahvistetut tehtävät, ja asiantuntijoista.
Seminaarin avasi pääpuhujana viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosaston yhteyksistä vastaava johtaja Rita Wezenbeek, joka esitteli vihreään ja digitaaliseen talouteen siirtymisen vihreään ja digitaaliseen talouteen valtavana mahdollisuutena Euroopalle ja yhtenä Euroopan komission tärkeimmistä painopisteistä. Lisäksi covid-19-pandemia on korostanut sähköisten viestintäverkkojen tärkeää roolia kansalaisten elämässä ja yritysten strategioissa. Tässä yhteydessä Wezenbeek muistutti, että vuosina 2021–2027 EU asettaa saataville 1,8 biljoonaa euroa rahoitusta, jolla tuetaan elpymistä covid-19-pandemiakriisistä ja EU:n pitkän aikavälin prioriteetteja eri politiikanaloilla. EU:n eri ohjelmista tuettavien digitaalisten tavoitteiden lisäksi kussakin kansallisessa elpymis- ja palautumissuunnitelmassa olisi osoitettava vähintään 20 prosenttia digitaaliseen siirtymään.
Wezenbeek muistutti, että Baselin yleissopimuksen tarkistuksen, joka on määrä toteuttaa vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä, päätavoitteet ovat seuraavat: mahdollistaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen, myös kuitu- ja 5G-verkkojen, nopeampi ja tehokkaampi käyttöönotto; varmistetaan, että säännöt ovat yhdenmukaisia eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön kanssa, jota jäsenvaltioiden on sovellettava viime vuoden lopusta alkaen, ja tutkitaan mahdollisia kannustimia siirtymiseksi kestävämpiin verkkoihin. Tältä osin komissio jatkaa pyrkimyksiään kannustaa yksityisiin verkkoinvestointeihin älykkäällä ja tulevaisuuteen perustuvalla sääntelyllä kehittyneiden sähköisten viestintäverkkojen tehokkaamman käyttöönoton edistämiseksi. Lopuksi hän kehotti kaikkia osallistujia osallistumaan aktiivisesti keskusteluihin ja muotoilemaan yhdessä tämän direktiivin tarkistamista.
Yhteenveto osallistujilta kerätyistä tärkeimmistä näkemyksistä
- Yhteenliitettävyysinfrastruktuurilla on ratkaiseva rooli Euroopan talouden elpymisessä. Sillä tuetaan myös tulevien innovatiivisten palvelujen kehittämistä, talouden digitalisaation lisäämistä sekä digitaalisen kuilun kaventamista, joka on edelleen kriittinen kysymys. EU:n olisi pidettävä kiinni kunnianhimoisista tavoitteistaan, sillä kaikkialla Euroopassa on odotettavissa, että kuitupeitto kattaa kaikkialla Euroopassa.
- Eurooppalainen sähköisen viestinnän säännöstö ja sen oikea-aikainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpano ovat ratkaisevan tärkeitä verkon käyttöönotolle. On myös tärkeää selventää suhdetta tarkistettuun välineeseen, erityisesti symmetristen/epäsymmetristen velvoitteiden ja molemmissa välineissä käytettyjen käsitteiden osalta.
- BCRD on ratkaisevan tärkeä verkon käyttöönoton kannalta. Joitakin direktiivissä esitettyjä hyödyllisiä sääntöjä ei ole hyödynnetty täysimääräisesti, mikä johtuu osittain useiden säännösten vapaaehtoisuudesta. Jotkut osallistujat viittasivat direktiivin hajanaiseen täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanon valvontaan liittyviin vaikeuksiin, jotka saattavat johtaa markkinoiden pirstoutumiseen eri puolilla EU:ta.
- Seuraavat kysymykset ovat edelleen keskeisiä verkon käyttöönotossa: yksinkertaistetaan raskaita hallinnollisia menettelyjä (lupien myöntäminen, prosessi, ajoitus, säännöt), asetetaan saataville tietoa sekä suunnitelluista rakennusteknisistä töistä että olemassa olevasta fyysisestä infrastruktuurista, laajennetaan pääsyä julkisten elinten fyysiseen infrastruktuuriin, ratkaistaan vaikeudet synergioiden rakentamisessa eri yleishyödyllisten laitosten verkkojen kanssa, parannetaan suunnittelua ja koordinointia ja vahvistetaan keskitetyn tietopisteen roolia.
- Sekä keskitetyt tietopisteet että riidanratkaisuviranomaiset ovat keskeisessä asemassa. Reaktorisuojan toteuttamissuunnitelman roolia voitaisiin vahvistaa (esim. perustamalla yksi yhteyspiste lupahakemuksia varten, lisäämällä koordinointia ja avoimuutta, lisäämällä saatavuutta ja kustannuksia koskevia periaatteita, hallinnoimalla sekä käyttämällä standardoituja ja digitaalisia menettelyjä). Tietoja riitojenratkaisuprosessien tuloksista sekä sekä systeemisesti merkittävien palveluntarjoajien että riidanratkaisuelinten välisestä yhteistyöstä voitaisiin parantaa.
- Markkinatilanteet ja oikeudelliset tilanteet ovat hyvin erilaisia eri puolilla EU:ta, vaikka haasteet näyttävät olevan samat. Mahdollisesti pehmeämmistä lähestymistavoista voi olla hyötyä tietyillä aloilla, ja yhteenliitettävyyden välineistö on myönteinen väline. Vaikka hyvin pitkälle menevä yhdenmukaistaminen EU:n tasolla voisi olla haaste joillakin aloilla, tilannetta voitaisiin parantaa erilaisten sääntöjen, ehtojen ja prosessien poistamiseksi kussakin jäsenvaltiossa (esim. ottamalla käyttöön nopeammat ja tehokkaammat lupamenettelyt keskitetyn järjestelmän ja/tai yhdenmukaistettujen sääntöjen mukaisesti, ohjaamalla kustannusten jakamista ja muita hinnoittelunäkökohtia jne.). Mahdollisen oikeudellisen välineen osalta jotkut osallistujat kannattivat asetusta, kun taas toiset kannattivat direktiiviä.
- Kestävämpien sähköisten viestintäverkkojen osalta verkkojen yhteiskäyttö tai yhteinen käyttöönotto voivat mahdollisesti edistää tämän tavoitteen saavuttamista. Siirtyminen kupariverkoista valokuituverkkoihin, mikä johtaa kuparin käytön lopettamiseen, voi olla merkittävä tekijä alan ympäristöjalanjäljen pienentämisessä. BCRD-direktiivin uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon myös verkkojen ympäristövaikutukset.
- Voitaisiin harkita julkisen omaisuuden saatavuuden helpottamista verkkoelementtien asentamiseksi piensolukonseptia pidemmälle sekä joitakin johdonmukaisia lähestymistapoja käytettyihin käyttöönottotekniikoihin, kuten mikrotäyttöön.
- Asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten välillä tarvitaan nopeaa yhteistyötä ja koordinointia, myös paikallistasolla. Tässä yhteydessä erityisesti paikallisviranomaiset hyötyisivät tehostetusta tuesta (esim. tietotekniset välineet, koulutus- ja tiedotusmateriaali jne.).
Uudet tekijät verkon käyttöönotolle – osallistujien näkemykset
Sähköisen viestinnän markkinoiden uusiin tarpeisiin VHCN:n käyttöönoton yhteydessä kuuluvat verkkojen käyttöönottoa koskevien lupien hajanaisuuden yhdenmukaistaminen ja täytäntöönpanon valvonnan parantaminen. Yhteistyö paikallisviranomaisten välillä ja operaattoreiden kanssa sekä suunnittelumekanismien koordinointi ovat erittäin tärkeitä, sillä lupamenettelyt ovat joskus hidastaneet verkon käyttöönottoa.
Jotkut osallistujat kehottivat myös suunnittelemaan yhdessä kuituverkkoa kotiin (FTTH) ja 5G-verkkoja niiden välisten synergioiden vuoksi, mutta huomauttivat ammattitaitoisen työvoiman puutteesta ja joidenkin paikallisviranomaisten haluttomuudesta käyttää mikrovälitystekniikoita, jotka voisivat merkittävästi alentaa käyttöönottokustannuksia. Mitä tulee VHCN:n käyttöönoton sosioekonomisiin hyötyihin paikallisyhteisöille, jotkut osallistujat korostivat, että on tärkeää tukea pieniä ja keskisuuria toimijoita edistämällä asiantuntemusta sekä antaa ohjeita paikallisviranomaisille ja asettaa julkista rahoitusta saataville.
Vihreään ja digitaaliseen talouteen siirtymisen osalta osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että on tärkeää toteuttaa mahdollisia toimenpiteitä verkon käyttöönoton ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi, ja vaativat tasapainoista lähestymistapaa. Keskeisiä tekijöitä, jotka voisivat johtaa ympäristöjalanjäljen pienenemiseen sekä passiivisten että aktiivisten elementtien osalta, ovat olemassa olevien infrastruktuurien yhteiskäyttö, rakennusteknisten töiden koordinointi, julkisten hyödykkeiden ja yleishyödyllisten palvelujen parempi saatavuus sekä maanalaisten verkkojen käyttö.
Jatkuvat ongelmat ja ehdotetut ratkaisut – osallistujien näkemykset
Osallistujat kehottivat selventämään BCRD-direktiivin soveltamisalaa erityisesti VHCN-käsitteen huomioon ottamiseksi, fyysisen infrastruktuurin määritelmän tarkistamiseksi, viranomaisten omistaman tai hallinnoiman omaisuuden sisällyttämiseksi, fyysisen infrastruktuurin käyttöoikeutta koskevien velvoitteiden selventämiseksi sekä fyysisen infrastruktuurin käyttöoikeutta ja hinnoittelua koskevien ”oikeudenmukaisten ja kohtuullisten ehtojen” käsitteen huomioon ottamiseksi sekä yhdenmukaisuuden varmistamiseksi eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön määräysten kanssa.
Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että julkishallintojen välistä koordinointia on parannettava, ja pitivät verkkoyhteyksien välineistöä erittäin hyödyllisenä välineenä, joka tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden oppia toisiltaan ja toteuttaa toimenpiteitä joidenkin suurimpien nykyisten esteiden poistamiseksi keräämällä parhaita käytäntöjä ja kannustamalla julkishallintojen väliseen tiedonvaihtoon.
Osallistujat katsoivat, että oikeusvarmuus ja hallintotapa ovat tärkeitä kysymyksiä, ja jotkut niistä kehottivat laatimaan riitojenratkaisua koskevat kansalliset suuntaviivat (esim. hinnanmuodostusmekanismit ja aikataulut) sekä ajantasaistetun oikeudellisen kehyksen erityisesti valtiontukisääntöjen, hallinnollisten menettelyjen ja seuraamusten osalta niille kiinteistön hallinnoijille, jotka perusteettomasti epäävät pääsyn operaattoreilta.
Jotkut osallistujat totesivat, että rakennusteknisten töiden koordinointia koskevia BCRD-direktiivin säännöksiä ei ole käytetty laajasti, ja huomauttivat, että tarvitaan yhdenmukaistettuja sääntöjä erityisesti sähkömagneettisten kenttien tasosta ja lupamenettelyistä. Jotkin osallistujat väittivät, että verkkoon pääsyä koskevan koordinoinnin puute oli hidastanut käyttöönottoa ja lisännyt sen kustannuksia. He kehottivat koordinoimaan asennusoikeuksien myöntämistä sekä verkon käyttöönottoa että antennien antennilaitteistoa varten, erityisesti 5G:n ja kuidun käyttöönottoa varten. Jotkut osallistujat huomauttivat myös, että muilla verkkosektoreilla sovelletaan erilaisia tekniikoita ja säännöksiä, mikä vaikeuttaa alojen välistä koordinointia.
Jotkut osallistujat korostivat, että pääsy julkiseen infrastruktuuriin voisi osaltaan alentaa käyttöönottokustannuksia, ja kehottivat parantamaan julkisen omaisuuden ja infrastruktuurin saatavuutta.
Mitä tulee avoimuuteen ja reaktorisuojan toteuttamissuunnitelmaan, useimmat osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että olisi hyödyllistä luoda yksi ainoa foorumi, joka tarjoaisi paremmat mahdollisuudet saada tietoa olemassa olevasta fyysisestä infrastruktuurista ja suunnitelluista rakennusteknisistä töistä sekä varmistaisi tehokkaamman koordinointiroolin. Nykyisten paikallistason foorumien yhdistäminen yhteen kansalliseen foorumiin hyödyttäisi erityisesti paikallisviranomaisia, joilla ei ole tarvittavaa asiantuntemusta tai resursseja. Osallistujat muistuttivat, että yksityisen sektorin olisi myös parannettava avoimuusvelvoitteidensa täyttämistä fyysisen infrastruktuurin tarkkaa kartoittamista varten.
Lupamenettelyt – osallistujien näkemykset
Markkinasidosryhmät korostivat lupien suurta määrää ja hakemusten valmisteluun tarvittavaa aikaa, koska säännöt vaihtelevat jäsenvaltioissa ja niiden välillä. Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että sekä matkaviestinverkon että kiinteän verkon käyttöönottoa varten tarvitaan ehdottomasti yhdenmukaistamista ja yksinkertaistettuja hallinnollisia menettelyjä. Jotkut osallistujat toivoivat yksinkertaisempia lupamenettelyjä erityisesti pienempien rakennelmien osalta tai puitejärjestelyjen avulla. Kulttuuri- tai ympäristöperintöä koskevat erityisluvat mainittiin erityisen hankalina. Jotkut osallistujat korostivat hiljaisen hyväksynnän hyödyllisyyttä verkon käyttöönoton edistämisessä ja kehottivat laajentamaan sen käyttöä menettelyjen keventämisen lisäksi tai jopa vapauttamaan tietyntyyppiset käyttöönotot luvista.
Monet osallistujat toivoivat keskitettyä lupajärjestelmää (esim. keskitettyä palvelupistettä, joka perustuu standardoituihin digitaalisiin menettelyihin), jonka olisi tarjottava tietoa lupahakemusten tilasta avoimella tavalla, sekä parempaa hallinnollista koordinointia erityisesti useita alueita kattavien suurten verkkojen käyttöönoton osalta. Tällä ratkaisulla on tarkoitus tukea erityisesti niitä paikallisviranomaisia, joilla ei ole resursseja tai asiantuntemusta.
Useat osallistujat kehottivat laajentamaan lupamenettelyjä pienalueen langattomien liityntäpisteiden ulkopuolelle eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön 57 artiklan mukaisesti. Lisäksi osallistujat kannattivat lupaehtojen mukauttamista asennusoikeuksien myöntämiseen, myös sovellettavien maksujen ja maksujen osalta. Osallistujat kannattivat myös ajatusta kustannusperusteisista lupa- ja asennusmaksuista sekä asennusoikeuksista, ja jotkut heistä toivoivat maksutonta pääsyä katoille tai tietyntyyppisiä yksinkertaisia laitteistoja/töitä, kuten tiettyjä matkaviestinverkon antenneja tai mikrotallennuspalveluja.