Tämän päivitetyn tutkimuksen päätarkoituksena on arvioida uudelleen gigabittiyhteiskuntaa 2025 ja digitaalista vuosikymmentä 2030 koskevien yhteenliitettävyystavoitteiden saavuttamisen todennäköisyyttä Euroopan ja kansallisen tason yhteenliitettävyyspolitiikkojen, -säännösten ja -investointien viimeisimmän kehityksen perusteella. Kunnianhimoisten kansallisten laajakaistasuunnitelmien ja televiestintäalan sitoutumisen sekä julkisten ja yksityisten investointien ansiosta EU on viime vuosina edistynyt yhteenliitettävyystavoitteiden saavuttamisessa.
Yleisesti ottaen kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet laajakaistaverkkojen käyttöönotossa käyttöön yleisen strategisen lähestymistavan, joka on tuottanut käytännön tuloksia. Onnistuneissa kansallisissa julkisen talouden suunnitelmissa tarkastellaan viitejäsenvaltion alkuperäisiä olosuhteita, kuvataan konkreettisia toimenpiteitä, jotka perustuvat niiden omiin vahvuuksiin, ja määritellään toimenpiteitä haasteisiin vastaamiseksi. Tutkimuksessa analysoiduissa kansallisissa suunnitelmissa yksilöidään yleensä yksi tai kaksi painopistettä seuraavista toimintalinjoista: Kysyntäpuolen toimenpiteet, tarjontapuolen toimenpiteet, sääntely- ja organisaatiotoimenpiteet, avoimuustoimenpiteet. Laajakaistastrategioille ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa ratkaisua kaikkialla Euroopassa. Sen vuoksi kansalliset julkisen talouden suunnitelmat on enimmäkseen räätälöity yksittäisten jäsenvaltioiden tarpeisiin, vaikka joitakin toimenpiteitä voidaan helposti mukauttaa ja panna täytäntöön useissa jäsenvaltioissa samanlaisissa olosuhteissa.
Gigabittiyhteiskuntaa 2025 ja digitaalista vuosikymmentä 2030 koskevien tavoitteiden saavuttaminen voi kuitenkin osoittautua haastavaksi joillekin jäsenvaltioille. Joitakin tekijöitä, jotka saattavat hidastaa edistymistä yhteystavoitteen saavuttamisessa, ovat esimerkiksi alhainen FTTP-kattavuus, digitaalisten taitojen alhainen taso, gigabittinopeuksien alhaiset tilausmaksut, vaikea pinnanmuodostus, haastava ja kallis käyttöönotto maaseudulla ja syrjäisillä alueilla, investointiprosessin esteet, laajakaistan korkeat hinnat, riittämättömät investointisuunnitelmat, suuri DOCSIS 3.1 -markkinaosuus, alhainen väestötiheys, pelkästään matkaviestinverkon laajakaistan käyttäjien suuri määrä jne.
Jos EU ei halua jäädä jälkeen maailmanlaajuisella tasolla, laajakaistan kehittämistä on nopeutettava entisestään. Tältä osin gigabittiverkkojen ja internetpalvelujen tarjoaminen ja hyödyntäminen on ratkaisevan tärkeää EU:n tulevan talouskehityksen ja kilpailukyvyn sekä koko yhteiskunnan edistyksen ja yhteenkuuluvuuden kannalta. Nykyisillä politiikoilla ja aloitteilla, kuten Next Generation EU -välineellä, elpymis- ja palautumistukivälineellä, digitaalista vuosikymmentä koskevalla ohjelmalla, Verkkojen Eurooppa -välineen digitaaliosiolla, gigabitti-infrastruktuurisäädöksellä ja yhteenliitettävyysvälineistöllä, on valtava vaikutus laajakaistateknologioiden käyttöönottoon.