Institutionaalisilta sidosryhmiltä työpajan aikana kerätyt kommentit sekä julkisen kuulemisen ja muiden kuulemistoimien kautta saatu palaute otetaan huomioon komission arvioinnissa, vaikutustenarvioinnissa ja uudessa lainsäädäntöehdotuksessa. Tämä kertomus ei edusta komission kantaa aiheeseen, eikä se estä Baselin pankkivalvontadirektiivin tarkistusprosessin lopputulosta.
Verkkoseminaariin osallistui yli 100 toimivaltaisten viranomaisten edustajaa eri tasoilla (kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla), mukaan lukien ne, joille on annettu vakavaraisuusdirektiivin mukaisia tehtäviä, 23 jäsenvaltiosta, Norjasta, Albaniasta ja Serbiasta.
Seminaarin avasi pääpuhujana viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosaston pääjohtaja Roberto Viola, joka korosti, että covid-19-pandemia on jälleen kerran osoittanut, että kehittyneet laajakaistayhteydet ovat peruspalvelu, ja kehotti kaikkia hallintotasoja tekemään yhteistyötä varmistaakseen yhteysinfrastruktuurin oikea-aikaisen käyttöönoton kaikille Euroopan kansalaisille ja yrityksille. Viola tunnusti julkishallinnon tärkeän roolin sähköisten viestintäverkkojen käyttöönotossa ja kehotti kaikkia toimivaltaisia viranomaisia erityisesti keventämään hallinnollisia menettelyjä, varmistamaan eri hallintotasojen välisen koordinoinnin, nopeuttamaan riitojen ratkaisemista ja helpottamaan julkisen omaisuuden saatavuutta.
Viola korosti, että yhteenliitettävyys on EU:n elpymisen ja palautumiskyvyn lippulaivahanke. Hän muistutti, että jäsenvaltiot laativat parhaillaan elpymis- ja palautumissuunnitelmia, ja korosti, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on työskenneltävä yhdessä suunnitelmien toteuttamiseksi käytännössä ja niiden toteuttamiseksi nopeasti. Tässä yhteydessä Viola kehotti jäsenvaltioita jatkamaan yhteistyötä sellaisten parhaiden käytäntöjen määrittämiseksi, joilla tuetaan verkon tehokasta käyttöönottoa, ja sopimaan yhteenliitettävyysvälineistöstä maaliskuun loppuun mennessä.
Viola korosti, että BCRD-direktiivin uudelleentarkastelu on osa EU:n yhteisiä toimia digitaalisten yhteyksien parantamiseksi, koska uutta säädöstä tarvitaan kehittyneiden ja kestävien sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton helpottamiseksi ja kannustamiseksi alentamalla käyttöönottokustannuksia yhdenmukaistettujen toimenpiteiden avulla. Lopuksi hän kehotti kaikkia osallistujia osallistumaan aktiivisesti työpajakeskusteluihin, yleisesti ottaen Baselin pankkivalvontadirektiivin uudelleentarkasteluun, sekä tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että uusi väline yksinkertaistaa ja vähentää taakkaa ja että se pannaan tehokkaasti täytäntöön paikan päällä.
Yhteenveto osallistujilta kerätyistä tärkeimmistä näkemyksistä
1. Covid-19-pandemiakriisi on paljastanut yhteiskuntamme kasvavan riippuvuuden kehittyneistä sähköisistä viestintäverkoista, joiden katsotaan olevan keskeisessä asemassa kaikille kansalaisille ja yrityksille.
2. Paikallisviranomaisilla on erittäin tärkeä rooli sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton nopeuttamisessa, ja niiden olisi tehostettava koordinointia keskenään sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Paikallis- ja alueviranomaiset hyötyisivät tehostetusta tuesta (esim. tietotekniset välineet, koulutus- ja tiedotusmateriaali, tietämys riitojen ratkaisemisesta jne.).
3. Tarkistettu BCRD-direktiivi on ratkaisevan tärkeä sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kannalta. Osallistujat katsovat, että jotkin direktiivissä esitetyt säännöt ovat hyödyllisiä, mutta niitä ei ole hyödynnetty täysimääräisesti, mikä johtuu osittain monien säännösten vapaaehtoisuudesta. Kestävämpien sähköisten viestintäverkkojen osalta verkon yhteiskäyttö ja yhteinen käyttöönotto voisivat edistää tämän tavoitteen saavuttamista.
4. Keskitettyjen tietopisteiden roolia on vahvistettava (esim. paikkatietojen ja muiden asiaankuuluvien operatiivisten tietojen avulla, parantamalla koordinointia ja avoimuutta, antamalla ohjeita saatavuutta ja kustannuksia koskevista periaatteista, hallinnoimalla ja käyttämällä digitaalisia menettelyjä). Lisäksi rakennusten sisäistä infrastruktuuria koskevien standardien ja suuntaviivojen laatiminen auttaisi valmistelemaan verkon käyttöönottoa ja helpottaisi pääsyä kiinteistön infrastruktuuriin.
5. BCRD-direktiivin uudelleentarkastelussa voitaisiin harkita julkisen tai julkisrahoitteisen omaisuuden saatavuuden helpottamista verkkoelementtien asentamiseen piensolujen ulkopuolelle sekä joitakin yhdenmukaisia lähestymistapoja käytettyihin käyttöönottotekniikoihin, kuten mikrotäyttöön.
6. On selvästi tarpeen parantaa avoimuutta ja antaa riitojenratkaisua koskevia ohjeita muun muassa julkaisemalla päätöksiä ja ohjeita sekä menettelyllisistä että teknisistä näkökohdista. Riitojenratkaisuelinten olisi myös otettava huomioon eri viranomaisten toimivalta olemassa olevan fyysisen infrastruktuurin käyttöoikeuksien osalta. Riidanratkaisua voitaisiin tehostaa sovittelukäytäntöjen avulla.
Osallistujien näkemykset avoimuudesta – keskitetyn tietopisteen parannukset, koordinointinäkökohdat ja pääsy julkisiin infrastruktuureihin
Mitä tulee keskeisiin tietoihin ja toimintoihin, jotka SIP:n olisi tarjottava, osallistujat korostivat, että on tärkeää sisällyttää reaktorisuojan toteuttamissuunnitelman toimittamiin tietoihin georeferoidut tiedot, joita olisi päivitettävä säännöllisesti. Ne totesivat myös, että keskitettyjen yhteyspisteiden varustaminen välineillä keskeisten tietojen automaattiseen muuntamiseen ja digitaalisen formaatin käyttöön olisi tehokas ja arvokas ratkaisu. Jotkin osallistujat katsoivat, että integroitujen palveluntarjoajien olisi annettava BCRD:n nykyisiä vaatimuksia pidemmälle meneviä tietoja, kuten tietoja käyttämättömästä kapasiteetista, mutta jotkin osallistujat huomauttivat, että käyttämättömän kapasiteetin tila on erittäin dynaaminen ja sen vuoksi sitä on vaikea antaa täsmällisesti. Osallistujat totesivat myös, että jotkin Baselin pankkivalvontadirektiivin avoimuutta koskevat säännökset eivät ole pakollisia, minkä vuoksi ne rajoittavat direktiivin tehokkuutta, ja kehottivat yhdenmukaistamaan menettelyjä ja parantamaan toimivaltaisten viranomaisten välistä koordinointia.
Mitä tulee reaktorisuojan toteuttamissuunnitelman toimintojen mahdolliseen keskittämiseen yhteen elimeen ja hallinnollisen koordinoinnin varmistamiseen, osallistujat korostivat, että on tärkeää vaihtaa tietoja keskitetyssä järjestelmässä, mutta korostivat, että tarvitaan laajakaistatoimistoja, jotka hoitavat SIP-toimintoja paikallistasolla ja joilla olisi rakennettava tarvittava tietämys ja hallinnolliset valmiudet. Osallistujat totesivat myös, että kansallisilla laajakaistasuunnitelmilla on ratkaiseva rooli sähköisten viestintäverkkojen käyttöönotossa. Jotkin kansalliset sääntelyviranomaiset totesivat, että kun ne varmistavat SIP:n avoimuuteen liittyvät toiminnot, ne havaitsivat synergioita sääntelytehtäviensä kanssa. Jotkin osallistujat kannattivat kuitenkin sitä, että käyttäjille annettaisiin pääsy eri toimivaltaisille viranomaisille yhden digitaalisen alustan kautta sen sijaan, että kaikki asiaan liittyvät tehtävät annettaisiin yhdelle elimelle. Jotkin alueviranomaiset ehdottivat myös ajatusta alueellisten integroitujen hankkeiden yhdistämisestä, kun taas kansallinen viranomainen varmistaisi koordinoinnin suuntaviivojen, standardien, menettelyjen ja teknisten näkökohtien avulla. Jotkin osallistujat ilmoittivat myös, että operaattoreilla olisi huoli SIP:n kautta jaettavien tietojen luottamuksellisuudesta.
Mitä tulee reaktorisuojan toteuttamissuunnitelman mahdolliseen tulevaan rooliin lupien myöntämisessä, osallistujat huomauttivat, että valtuudet myöntää lupia jaetaan pääasiassa paikallistasolla, kun taas reaktorisuojan toteuttamissuunnitelma oli pantu täytäntöön pääasiassa kansallisella tasolla. Jotkut osallistujat kertoivat myönteisistä kokemuksistaan SIP:n käytöstä keskitettynä yhteyspisteenä sekä avoimuuden että käsittelyyn liittyvien tehtävien sallimisen osalta, kun taas toiset katsoivat, että tämä malli ei ehkä toimi helposti kaikissa jäsenvaltioissa. Jotkin osallistujat jakoivat myös myönteiset tulokset siitä, että samalla alalla myönnettiin useita lupia pienille töille myönnetyn luvan avulla. Lisäksi osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että yhdenmukaistetut lupamenettelyt ja sähköisten välineiden käyttö lupakäsittelyssä vähentäisivät sekä sähköisten viestintäverkkojen operaattoreiden että asianomaisten viranomaisten hallinnollista taakkaa. Lisäksi jotkut osallistujat viittasivat haasteeseen, joka liittyy eri toimivaltaisten viranomaisten nykyisin käyttämien tai kehitteillä olevien erilaisten tietotekniikkajärjestelmien integrointiin.
Julkisen sektorin elinten valvoman tietyntyyppisen infrastruktuurin käyttömahdollisuuksien osalta (laajentamalla eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön 57 artiklan taustalla olevaa logiikkaa) osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että tätä kysymystä olisi tarkasteltava BCRD-direktiivin uudelleentarkastelussa, ja jotkut osallistujat totesivat, että tämä on jo pantu täytäntöön joillakin alueilla. Jotkut osallistujat toivoivat, että EU:n suuntaviivoilla edistettäisiin investointeja samanlaisiin olosuhteisiin kuin piensoluihin, kun taas toiset osallistujat kehottivat noudattamaan suhteellisuusperiaatetta ja tarkasti määriteltyjä kriteerejä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi. Jotkut osallistujat kehottivat myös selventämään säännöksiä, jotka koskevat pääsyä rakennusten katoille, sillä ne ovat joidenkin toimijoiden kannalta kiinnostavimpia. Jotkut osallistujat kehottivat myös harkitsemaan asianmukaisesti, että sähköisten viestintäverkkojen käyttöönottoon soveltuvia julkisin varoin rahoitettuja/omisteisia järjestelmiä (esim. hätäjärjestelmissä käytettäviä mastoja) käytettäisiin uudelleen. Osallistujat sopivat myös, että julkisen infrastruktuurin käyttöoikeus olisi myönnettävä syrjimättömin ehdoin. Jotkut osallistujat huomauttivat myös, että suunnitelluista julkisista rakennusteknisistä töistä vastaavat yksiköt voisivat ennakoivasti edistää tai vaatia sähköisiin viestintäverkkoihin soveltuvan varainfrastruktuurin rakentamista, koska tämä helpottaisi kiinnostuneiden operaattoreiden pääsyä tällaiseen infrastruktuuriin.
Osallistujien näkemykset tehokkaammasta ja avoimemmasta riidanratkaisusta ja täytäntöönpanon valvonnan parantamisesta
Mitä tulee riitojenratkaisumenettelyjen yksinkertaistamiseen ja tehostamiseen, osallistujat totesivat, että tarvitaan selkeämpiä, yksinkertaisempia ja avoimempia menettelyjä, joita voidaan mukauttaa kansallisiin olosuhteisiin. Jotkut osallistujat huomauttivat, että lupahakemuslomakkeen julkaiseminen tekisi pyynnöstä kohdennetumpaa ja auttaisi välttämään joitakin kiistoja. Lisäksi lyhyt sovitteluprosessi olisi hyödyllinen, ja toimijoiden riitojenratkaisuelinten (DSB) kanssa tekemien sopimusten jakaminen ja DSB:n lopullisten päätösten julkaiseminen auttaisivat saamaan laajan kuvan markkinoiden tilanteesta. Jotkut osallistujat toivoivat, että riidanratkaisumenettelyn osapuolille asetettaisiin selkeämpi todistustaakka, joka auttaisi parantamaan menettelyn tehokkuutta. Osallistujat totesivat myös, että kuntien on saatava asianmukaista koulutusta, jotta ne voivat hankkia teknistä asiantuntemusta ja tietoa niiden kannalta merkityksellisistä riita-asioista.
Riitojenratkaisua (esim. menettelyllisiä näkökohtia, hinnoittelua jne.) koskevien suuntaviivojen osalta jotkut osallistujat olivat yhtä mieltä niiden lisäarvosta, erityisesti hinnoittelun ja käyttöönoton koordinoinnin avoimuudesta, ja kehottivat kehittämään niitä kansallisella tasolla. Jotkut osallistujat ilmoittivat, että jotkin jäsenvaltiot olivat jo julkaisseet tällaisia ohjeita, kun taas toiset olivat perustaneet asiantuntijaryhmiä laatimaan tällaisia suuntaviivoja esimerkiksi infrastruktuurin yhteiskäytöstä. Vaikka kaikki osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että suuntaviivat auttaisivat toimijoita ymmärtämään ja puolustamaan oikeuksiaan paremmin, jotkut osallistujat katsoivat, että hinnoittelun osalta aiempien päätösten julkaiseminen voisi olla riittävää, ja viittasivat siihen, että riitojenratkaisuelimet antavat jossain määrin ohjausta yksittäisten päätöstensä kautta. Jotkut osallistujat selittivät, että jotkin jäsenvaltiot olivat julkaisseet joitakin periaatteita, jotka koskevat infrastruktuurin yhteiskäyttöä sekä rakennuskustannusten oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta, mutta mielipiteet vaihtelivat pakollisista lähestymistavoista vapaaehtoisiin.
Mitä tulee rakennuksen infrastruktuurin käyttöehtoja ja -hintoja koskevien sääntöjen vahvistamiseen, osallistujat katsoivat, että rakennusten omistajilla olisi oltava samat velvoitteet kuin verkko- operaattoreilla, ja sopivat avoimen hinnoittelumenetelmän eduista. Lisäksi osallistujat katsoivat, että menettelyjen ja teknisten näkökohtien standardointi olisi tärkeää tällaisten säännösten tehokkuuden varmistamiseksi. Jotkut osallistujat kehottivat myös lisäämään tulevaa rakennusinfrastruktuuria koskevia sitoumuksia ja avoimuutta ottaen samalla huomioon kuntien autonomian. Lisäksi jotkut osallistujat toivat esiin, että uusien rakennusten sisäisen infrastruktuurin käyttömahdollisuuden saamisessa on hintaeroa vanhoihin rakennuksiin verrattuna. Lisäksi jotkut osallistujat katsoivat, että velvollisuus varmistaa avoin ja syrjimätön pääsy kiinteistön infrastruktuuriin olisi jo tunnettava hyvin jäsenvaltioissa, mutta kehottivat selventämään edellytyksiä, jotka koskevat pääsyä rakennusten katoille, erityisesti mastojen ja antennien asentamista varten.
Mahdollisten tehostettujen täytäntöönpanomenettelyjen osalta jotkut osallistujat selittivät maidensa nykyisiä täytäntöönpanojärjestelmiä, mutta osallistujat katsoivat, että seuraamuksia olisi pidettävä viimeisenä keinona. Jotkin osallistujat ilmaisivat kuitenkin päättäväisyytensä seuraamusten soveltamisessa, erityisesti jos avoimuuteen liittyviä velvoitteita ei noudateta. Muutamat osallistujat selvensivät, että jotkin täytäntöönpanomenettelyt oli toteutettu kyseisissä maissa merkittävän markkinavoiman asetuksen perusteella eikä niinkään vakavaraisuusdirektiivin säännösten perusteella. Jotkut osallistujat huomauttivat myös, että viranomaisten välinen vuorovaikutus olisi tärkeää, koska pääsy julkiseen infrastruktuuriin (myös hinnan osalta) voisi liittyä julkiseen vero-/maksulainsäädäntöön tai paikallisviranomaisten etuoikeuksiin.