Digitaalisia palveluja koskeva säädös: Kysymyksiä ja vastauksia

Digipalvelusäädös on uusi EU:n laajuinen säännöstö digitaalisille palveluille, jotka toimivat välittäjinä kuluttajille sekä tavaroille, palveluille ja sisällölle. Digipalvelusäädöksen yhteydessä digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan välityspalveluja, kuten isännöintipalvelujen tarjoajia, verkossa toimivia markkinapaikkoja ja sosiaalisen median verkostoja. 

Digipalvelusäädöksen tavoitteena on rakentaa turvallisempi ja oikeudenmukaisempi verkkomaailma. Siinä otetaan käyttöön säännöt, joilla suojellaan yhtäläisesti kaikkia käyttäjiä EU:ssa sekä laittomien tavaroiden, sisällön tai palvelujen että heidän perusoikeuksiensa osalta. 

Sillä varmistetaan esimerkiksi seuraavat seikat:

• helppo tapa ilmoittaa laittomasta sisällöstä, tavaroista tai palveluista;
• verkkohäirinnän ja -kiusaamisen kohteeksi joutuneiden henkilöiden suojelun vahvistaminen;
• mainonnan läpinäkyvyys;
• tietyntyyppisen kohdennetun mainonnan, kuten arkaluonteisten tietojen tai alaikäisten tietojen käytön, kieltäminen;
• helppokäyttöiset ja maksuttomat valitusmekanismit, jos verkkoalusta poistaa sisältömme;
• yksinkertaistetut ehdot ja edellytykset.

Tutustu muihin tapoihin, joilla digipalvelusäädös suojelee sinua.

Digipalvelusäädös julkaistaan EUR-Lex-sivustolla. Voit lukea sen millä tahansa EU:n virallisella kielellä.

Käy digipalvelusäädöksen EUR-Lex-sivulla.

Digipalvelusäädös ei korvaa sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä.

Yhdenmukaisuuden lisäämiseksi digipalvelusäädökseen on kuitenkin sisällytetty sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin nykyiset vastuusta vapauttamista koskevat säännöt, joilla varmistetaan, että välityspalvelut voivat edelleen menestyä sisämarkkinoilla.

Digipalvelusäädöksellä pyritään täydentämään yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjä mahdollisimman korkeatasoisen tietosuojan varmistamiseksi.

Esimerkiksi kun henkilötietoja käsitellään mainontatarkoituksiin, alustapalvelujen tarjoajat kuuluvat samanaikaisesti digipalvelusäädöksen ja yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan.

Digipalvelusäädöksessä kielletään henkilötietojen käsittelyä koskevien yleisen tietosuoja-asetuksen ehtojen lisäksi se, että verkkoalustojen tarjoajat kohdistavat mainoksia käyttämällä käyttäjien profilointia, joka perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa määriteltyihin erityisiin tietoryhmiin, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen, etniseen alkuperään tai uskonnolliseen vakaumukseen.

Lisäksi kaikenlainen profiloinnin käyttö kohdennettujen mainosten esittämiseen on kiellettyä, jos palveluntarjoajat ovat kohtuullisen varmasti tietoisia siitä, että käyttäjä on alaikäinen.

Kansallisen tason koordinoimattomien sääntelytoimien vuoksi digipalvelusäädöksen kattamiin sääntelykysymyksiin sovelletaan useita toisistaan poikkeavia sääntöjä eri jäsenvaltioissa, mikä aiheuttaa sekaannusta sekä yritysten että kansalaisten keskuudessa. Digipalvelusäädöksellä pyritään virtaviivaistamaan näitä lakeja määrittelemällä yhdet EU:n laajuiset säännöt ja perustamalla koordinointi- ja täytäntöönpanoverkostot kaikkiin jäsenvaltioihin.

Digipalvelusäädös kattaa verkossa toimivat välittäjät ja alustat (esimerkiksi verkossa toimivat markkinapaikat, sosiaaliset verkostot, sisällönjakoalustat, sovelluskaupat sekä verkossa toimivat matka- ja majoitusalustat), ja sen tavoitteena on vahvistaa uusi standardi verkkoalustojen vastuuvelvollisuudelle disinformaation, laittoman sisällön ja muiden yhteiskunnallisten riskien osalta. Se sisältää yleiset periaatteet ja vankat takeet sananvapaudesta ja muista perusoikeuksista.

Digimarkkinasäädös sisältää sääntöjä, joilla säännellään portinvartijoiden verkkoalustoja. Sillä pyritään varmistamaan, että tällaiset alustat toimivat oikeudenmukaisesti verkossa. Nämä säännöt auttavat luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset innovoinnin, kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi sekä Euroopan sisämarkkinoilla että maailmanlaajuisesti.

Lue lisää digimarkkinasäädöksestä

Digipalvelusäädöstä sovelletaan kaikkiin verkossa toimiviin välittäjiin ja alustoihin EU:ssa, esimerkiksi verkossa toimiviin markkinapaikkoihin, sosiaalisiin verkostoihin, sisällönjakoalustoihin, sovelluskauppoihin sekä verkossa toimiviin matka- ja majoitusalustoihin.

Pienet yritykset ja mikroyritykset on vapautettu joistakin säännöistä, jotka voivat olla niille raskaampia. Komissio seuraa tarkasti uuden asetuksen vaikutuksia pk-yrityksiin.

Erittäin suurilla verkkoalustoilla ja hakukoneilla on lisävelvoitteita.

Erittäin suuria verkkoalustoja ja hakukoneita ovat ne, joiden keskimääräiset käyttäjät tavoittavat tai ylittävät 10 prosenttia EU:n väestöstä. Tämä vastaa 45 miljoonaa käyttäjää tai enemmän. 

Katso täydellinen luettelo alustoista, jotka Euroopan komissio on nimennyt erittäin suuriksi verkkoalustoiksi tai hakukoneiksi.

Erittäin suurten verkkoalustojen ja hakukoneiden on täytettävä muun muassa seuraavat velvoitteet:

• riskinarviointien tekeminen;
• riskinvähentämistoimenpiteiden käyttöönotto;
• tarjoamalla helppolukuisia ja monikielisiä versioita käyttöehdoistaan;
• otetaan käyttöön kriisinhallintamekanismi;
• luomalla julkisen rekisterin niiden palveluissa käytetyille mainoksille.

Lisäksi niiden on pantava nämä velvoitteet täytäntöön neljän kuukauden kuluttua nimeämisestään. Tämä tarkoittaa, että näitä velvoitteita sovelletaan jo huhtikuussa 2023 nimettyihin erittäin suuriin verkkoalustoihin ja erittäin suuriin verkossa toimiviin hakukoneisiin.

Lue lisää heidän velvollisuuksistaan

Digipalvelusäädöstä ehdotettiin joulukuussa 2020. Poliittiseen yhteisymmärrykseen päästiin huhtikuussa 2022, ja se tuli voimaan marraskuussa 2022.

Alustojen ja hakukoneiden oli julkaistava käyttäjänumeronsa 17. helmikuuta 2023 mennessä.

Erittäin suuriksi verkkoalustoiksi tai erittäin suuriksi verkkoalustoiksi nimetyillä alustoilla on nimeämisestä alkaen neljä kuukautta aikaa noudattaa digipalvelusäädöksen sääntöjä, joihin sisältyy riskinarvioinnin julkaiseminen.

Kaikkien säänneltyjen yhteisöjen on noudatettava digipalvelusäädöstä 17. helmikuuta 2024 mennessä. Tämä on myös määräaika, johon mennessä jäsenvaltioiden on perustettava digitaalisten palvelujen koordinaattorit. 

Digipalvelusäädöksellä otetaan käyttöön useita sääntöjä, joilla suojellaan perusoikeuksia verkossa. Näihin oikeuksiin kuuluvat ajatuksenvapaus, sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus ja mielipiteenvapaus ilman manipulointia. 

Digipalvelusäädöksellä varmistetaan 

• sisällön poistamista koskevien päätösten ja määräysten avoimuus;
• julkisesti saatavilla olevat raportit siitä, miten automatisoitua sisällön moderointia käytetään, ja sen virhetasosta;
• laittoman verkkosisällön torjuntatoimien yhdenmukaistaminen.
• vähemmän tummia kuvioita verkossa;
• arkaluonteisia tietoja tai alaikäisten tietoja käyttävän kohdennetun mainonnan kieltäminen;
• käyttäjien tiedonkulun läpinäkyvyyden lisääminen esimerkiksi suosittelujärjestelmien parametreja ja saavutettavia ehtoja koskevien tietojen osalta.

Lue lisää siitä, mitä EU tekee suojellakseen oikeuksiaan verkossa

Tummat kuviot ovat tapa suunnitella verkkoalustoja, jotka huijaavat käyttäjiä tekemään asioita, joita he muuten eivät olisi harkinneet, usein mutta eivät aina rahaa.

Esimerkiksi alustat saattavat huijata käyttäjiä jakamaan enemmän tietoa kuin he muutoin suostuisivat. Tai he saattavat mainostaa halvempaa, mutta ei saatavilla olevaa tuotetta ja ohjata sitten käyttäjän samankaltaisiin tuotteisiin, jotka maksavat enemmän. Muita esimerkkejä ovat käyttäjien huijaaminen tilaamaan palveluja, piilottaminen tai harhaanjohtavien painikkeiden luominen, mikä vaikeuttaa uutiskirjeiden tilauksen peruuttamista ja paljon muuta.

Digipalvelusäädös sisältää velvoitteen, joka vastaa kieltoa käyttää ns. tummia malleja verkkoalustoilla. Tämän velvoitteen mukaan verkkoalustojen on suunniteltava palvelunsa siten, että ne eivät harhauta, manipuloi tai muulla tavoin olennaisesti vääristä tai heikennä käyttäjien kykyä tehdä vapaita ja tietoon perustuvia päätöksiä.

Digipalvelusäädöksessä asetetaan useita velvoitteita disinformaation leviämisen torjumiseksi.

Ensinnäkin siinä edellytetään, että erittäin suuret verkkoalustat ja erittäin suuret hakukoneet tekevät riskinarviointeja palvelujensa eri osista. Riskinarviointeihin olisi sisällyttävä riskejä, jotka johtuvat niiden suunnittelusta, toiminnasta tai käytöstä, kuten koordinoiduista disinformaatiokampanjoista. Arvioinnissa olisi tarkasteltava, miten erittäin suuren verkkoalustan tai erittäin suuren verkossa toimivan hakukoneen palveluja käytetään harhaanjohtavan sisällön levittämiseen tai vahvistamiseen. Riskinarviointien perusteella verkkoalustat ovat velvollisia toteuttamaan riskinvähentämistoimenpiteitä. 

Toiseksi erittäin suurilla verkkoalustoilla ja erittäin suurilla verkossa toimivilla hakukoneilla on oltava kriisinhallintamekanismi. Tähän olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joita toteutetaan, kun niiden alustaa käytetään disinformaation nopeaan levittämiseen. 

Kolmanneksi digipalvelusäädöksessä kannustetaan alustoja allekirjoittamaan disinformaatiota koskevat vapaaehtoiset käytännesäännöt.  

Digipalvelusäädöksessä tunnustetaan myös kohdennetun mainonnan mahdollinen rooli disinformaation levittämisessä. Kohdennettua mainontaa rajoittavien sääntöjen lisäksi digipalvelusäädöksessä edellytetään, että erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden on ylläpidettävä julkista mainosrekisteriä. Nämä tietovarastot auttavat tutkijoita tutkimaan kehittymässä olevia riskejä, kuten disinformaatiokampanjoita, jotka vaikuttavat kielteisesti kansanterveyteen, turvallisuuteen, kansalaiskeskusteluun, poliittiseen osallistumiseen tai tasa-arvoon. 

Lue lisää siitä, mitä komissio tekee disinformaation torjumiseksi

Digipalvelusäädöksessä edellytetään, että alustoilla on helppokäyttöiset liputusmekanismit laitonta sisältöä varten. Alustojen olisi käsiteltävä laitonta sisältöä koskevat ilmoitukset oikea-aikaisesti ja annettava tietoja sekä laittomasta sisällöstä ilmoittavalle käyttäjälle että sisällön päätöksestään ja mahdollisista jatkotoimistaan julkaisseelle käyttäjälle.

Ei. Uusissa säännöissä vahvistetaan EU:n laajuinen kehys laittoman sisällön havaitsemiseksi, ilmoittamiseksi ja poistamiseksi sekä erittäin suuria verkkoalustoja ja hakukoneita koskevat uudet riskinarviointivelvoitteet sen määrittämiseksi, miten laiton sisältö leviää niiden palvelussa.

Se, mikä on laitonta sisältöä, määritellään muissa laeissa joko EU:n tasolla tai kansallisella tasolla – esimerkiksi terroristinen sisältö, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistava kuvamateriaali tai laiton vihapuhe määritellään EU:n tasolla. Jos sisältö on laitonta vain tietyssä jäsenvaltiossa, se olisi pääsääntöisesti poistettava vain alueella, jolla se on laitonta.

Digipalvelusäädöksen mukaan alustoilla on oltava käyttäjille tarkoitettu yhteyspiste, kuten sähköpostiosoitteet, pikaviestit tai chatbotit. Verkkoalustojen on myös varmistettava, että yhteydenpito on nopeaa ja suoraa eikä se voi perustua pelkästään automatisoituihin välineisiin. Näin käyttäjien on helpompi tavoittaa alustat, jos he haluavat tehdä valituksen. Toiseksi verkkoalustojen on varmistettava, että valituksia käsittelee pätevä henkilöstö ja että asia käsitellään oikea-aikaisesti ja syrjimättömästi. Verkkoalustojen on myös esitettävä selkeät ja erityiset syyt moderointipäätöksilleen. Kolmanneksi, jos käyttäjä päättää tarkistaa päätöksen, se on käsiteltävä maksutta alustan sisäisen valitusjärjestelmän kautta.

Tällä hetkellä ainoa tapa ratkaista käyttäjän ja alustan välinen riita on tuomioistuimen kautta. Digipalvelusäädöksen täysimääräisen soveltamisen jälkeen käyttäjillä on 17. helmikuuta 2024 alkaen oikeus tuomioistuimen ulkopuoliseen riitojenratkaisuun. Kustannusten olisi oltava kohtuullisia ja niiden olisi vastattava käyttämästään alustasta. 

Jos verkkoalustat päättävät poistaa sisällön, niiden on nyt annettava kaikille käyttäjille, joita asia koskee, ”perusteluiksi” kutsutut tiedot, joissa esitetään yksityiskohtaisesti, miksi kyseinen sisältö poistettiin tai miksi sitä rajoitettiin.

Erittäin suurten verkkoalustojen on myös lähetettävä nämä perustelut ilman henkilötietoja yhteiseen tietokantaan, jota kutsutaan digipalvelusäädöksen avoimuustietokannaksi.  Digipalvelusäädöksen avoimuustietokannan avulla tutkijat voivat tutustua ennennäkemättömään määrään sisällön moderointipäätöksiä ja tutkia digipalvelusäädöksen kattamien järjestelmäriskien kehitystä. 

Digipalvelusäädöksellä tehdään mainonnasta läpinäkyvämpää ja varmistetaan, että se on merkitty selkeästi ja että saatavilla on tietoa siitä, kuka mainostaa ja miksi se näkyy.

Siinä kielletään myös kokonaan mainonta, joka kohdistuu suojattuihin tietoihin, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen, etniseen alkuperään tai uskontoon, ja alaikäisille suunnattu mainonta.

Vaikka EU:lla on jo joitakin sääntöjä lasten suojelemiseksi verkossa, kuten audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin sisältyvät säännöt,  digipalvelusäädöksessä otetaan käyttöön alustoja koskevia erityisvelvoitteita. 

Digipalvelusäädöksessä edellytetään muun muassa, että ensisijaisesti alaikäisten ohjaamien tai käyttämien välityspalvelujen avulla pyritään varmistamaan, että alaikäiset voivat helposti ymmärtää niiden ehdot.

Lisäksi alaikäisten käyttämien verkkoalustojen olisi

• suunniteltava rajapintansa siten, että alaikäisten yksityisyyden ja turvallisuuden taso on mahdollisimman korkea, tai osallistuttava alaikäisten suojelua koskeviin käytännesääntöihin;
• tarkastelemaan parhaita käytäntöjä ja saatavilla olevia ohjeita, kuten uutta eurooppalaista strategiaa internetin parantamiseksi lasten näkökulmasta (BIK+);
• Älä esitä mainoksia alaikäisille profiloinnin perusteella.

Erittäin suurten verkkoalustojen ja hakukoneiden on toteutettava lisätoimia alaikäisten suojelemiseksi.

Tähän sisältyy sen varmistaminen, että heidän riskinarviointinsa kattaa perusoikeudet, mukaan lukien lapsen oikeudet. Heidän olisi arvioitava, kuinka helppoa lasten ja nuorten on ymmärtää, miten heidän palvelunsa toimii ja mahdolliset altistukset sisällölle, joka voisi heikentää heidän fyysistä tai henkistä hyvinvointiaan tai moraalista kehitystään.

Sääntöjen valvonta jaetaan komission – joka on ensisijaisesti vastuussa erittäin suurista verkkoalustoista ja erittäin suurista verkossa toimivista hakukoneista – ja jäsenvaltioiden kesken, jotka ovat vastuussa muista alustoista ja hakukoneista sen mukaan, mihin ne ovat sijoittautuneet.

Komissiolla on samat valvontavaltuudet kuin sillä on voimassa olevien kilpailusääntöjen nojalla, mukaan lukien tutkintavaltuudet ja mahdollisuus määrätä sakkoja, joiden määrä on enintään 6 prosenttia maailmanlaajuisista tuloista.

Sääntöjen noudattamatta jättämistä koskevat päätökset voivat johtaa sakkoihin, jotka määräytyvät rikkomisen luonteen, vakavuuden, toistuvuuden ja keston perusteella. Sakon määrän on oltava oikeasuhteinen, eikä se saa missään tapauksessa ylittää kuutta prosenttia palveluntarjoajan vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta.

Jäsenvaltioiden on nimettävä 17. helmikuuta 2024 mennessä toimivaltaiset viranomaiset, jäljempänä ’digitaalisten palvelujen koordinaattorit’, valvomaan lainkäyttöalueelleen sijoittautuneiden palvelujen vaatimustenmukaisuutta ja osallistumaan EU:n yhteistyömekanismiin.

Digitaalisten palvelujen koordinaattori on viranomainen, joka vastaa digipalvelusäädöksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioita pyydettiin nimeämään digitaalisten palvelujen koordinaattorinsa 17. helmikuuta 2023 mennessä.

Digipalvelukeskukset osallistuvat digipalvelusäädöksen täytäntöönpanon seurantaan yhdessä komission kanssa. Niillä on valtuudet pyytää pääsyä erittäin suurten verkkoalustojen ja erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden tietoihin, määrätä tarkastuksia ja määrätä sakkoja rikkomistapauksissa. Ne vastaavat myös ”luotettavien ilmoittajien” ja tuomioistuinten ulkopuolisten riitojenratkaisuelinten sertifioinnista.

Löydä oman maasi digitaalisten palvelujen koordinaattori

Luotetuilla ilmoittajilla on erityistä asiantuntemusta ja osaamista laittoman sisällön havaitsemiseksi, tunnistamiseksi ja ilmoittamiseksi, ja ne ovat riippumattomia verkkoalustoista. Verkkoalustojen on varmistettava, että luotettavien ilmoittajien tekemät ilmoitukset asetetaan etusijalle ja käsitellään oikea-aikaisesti. 

Digipalvelusäädöksen mukaan luotettava ilmoittaja on sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattorin myöntämä asema, jossa luotettavan ilmoittajan hakija asuu.

Jotta hakemus voidaan hyväksyä, hakijan on 

• sillä on erityistä asiantuntemusta ja pätevyyttä laittoman sisällön havaitsemiseksi, tunnistamiseksi ja ilmoittamiseksi;
• oltava riippumaton kaikista verkkoalustojen tarjoajista;
• Suorittaa toimintansa laitonta sisältöä koskevien ilmoitusten tekemiseksi huolellisesti, täsmällisesti ja objektiivisesti.

Luotettavan ilmoittajan aseman myöntää sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattori, johon hakija on sijoittautunut, edellyttäen, että hakemuksen tehnyt yhteisö täyttää kaikki asetuksessa säädetyt edellytykset.

Digitaalisten palvelujen koordinaattorit aloittavat toimintansa viimeistään 17. helmikuuta 2024. Suosittelemme, että seuraatte kehitystä sijoittautumisjäsenvaltiossanne ennen tätä päivämäärää, jotta löydätte tietoa yksityiskohtaisesta menettelystä, jota säännellään kansallisella tasolla.

Huomatkaa, että vain yhteisöt, joilla on toimipaikka EU:ssa, voivat hakea luotettavan ilmoittajan asemaa digipalvelusäädöksen nojalla.

Digipalvelusäädöksessä asetetaan korkeat vaatimukset kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuudelle. Siihen sisältyy nimenomaisia riippumattomuutta koskevia vaatimuksia, kun nimetään digitaalisten palvelujen koordinaattoreita jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorilla on riittävät taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit tehtäviensä hoitamiseksi. 

Digitaalisten palvelujen koordinaattorien olisi pysyttävä täysin riippumattomina päätöksenteossaan eivätkä he saisi pyytää ohjeita hallituksiltaan tai muilta elimiltä, erityisesti verkkoalustoilta.

Digipalvelusäädöksen mukaan erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden on arvioitava palveluistaan aiheutuvat riskit. Tähän sisältyvät disinformaatio tai vaalien manipulointi, naisiin kohdistuva verkkoväkivalta tai alaikäisille verkossa aiheutuvat haitat. Sen jälkeen niiden on toteutettava vastaavia riskinvähentämistoimenpiteitä. 

Saattaa olla aikoja, jolloin on epävarmaa, pystyykö erittäin suuri verkkoalusta tai hakukone puuttumaan yhteiskunnalle aiheutuviin riskeihin ja riskiin siitä, että digipalvelusäädöstä ei noudateta. Tällaisissa tapauksissa komissio voi käyttää tutkintavaltuuksiaan.

Komission tutkintavaltuuksiin kuuluvat mahdollisuus lähettää tietopyyntöjä, valtuudet suorittaa haastatteluja tai tarkastuksia sekä täytäntöönpanoon liittyvät valtuudet, kuten lisätoimenpiteiden, sakkojen tai uhkasakkojen määrääminen.

Näitä valtuuksia voidaan käyttää vain perustelluissa tapauksissa digipalvelusäädöksen noudattamisen varmistamiseksi ja vain siinä määrin kuin se on tarpeen ja oikeasuhteista. Kaikkiin komission päätöksiin voidaan hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimelta.

Kriisitilanteessa kansallinen digitaalisten palvelujen koordinaattori tai komissio voi hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä olisi kuitenkin pidettävä viimeisenä keinona. Komissio arvostaa sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta demokratioidemme keskeisinä pilareina. Sen vuoksi kaikki toimenpiteet eivät voi ylittää sitä, mikä on tarpeen vakavien haittojen estämiseksi, ja niiden olisi oltava ajallisesti rajoitettuja, ja niiden soveltaminen olisi lopetettava, kun kaikki todisteet on kerätty.

Lisäksi digipalvelusäädöksen 8 artiklassa täsmennetään nimenomaisesti, että on kiellettyä asettaa verkkoalustojen tarjoajille yleisiä seurantavelvoitteita.