Jos sinulla on kysymyksiä, joita ei käsitellä tässä, voit ottaa meihin yhteyttä ja yritämme ottaa sinuun yhteyttä mahdollisimman nopeasti.
Digitaalisia palveluja koskeva laki
Digitaalisia palveluja koskeva säädös on uusi joukko EU:n laajuisia sääntöjä, jotka koskevat digitaalisia palveluja, jotka toimivat välittäjinä kuluttajille ja tavaroille, palveluille ja sisällölle. Digipalvelusäädöksen yhteydessä digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan välityspalveluja, kuten isäntäpalvelujen tarjoajia, verkossa toimivia markkinapaikkoja ja sosiaalisen median verkostoja.
Digipalvelusäädöksen tavoitteena on rakentaa turvallisempi ja oikeudenmukaisempi verkkomaailma. Siinä otetaan käyttöön säännöt, joilla suojellaan yhtä lailla kaikkia käyttäjiä EU:ssa sekä laittomien tavaroiden, sisällön tai palvelujen että heidän perusoikeuksiensa osalta.
Sillä varmistetaan esimerkiksi:
- helppo tapa ilmoittaa laittomasta sisällöstä, tavaroista tai palveluista;
- parannetaan verkkohäirinnän ja kiusaamisen kohteeksi joutuneiden henkilöiden suojelua;
- mainonnan läpinäkyvyys;
- tietyntyyppisen kohdennetun mainonnan kieltäminen, kuten arkaluonteisten tietojen tai alaikäisten tietojen käyttö;
- helppokäyttöiset ja maksuttomat valitusmekanismit, jos verkkoalusta vähentää sisältöämme;
- yksinkertaistetut ehdot ja ehdot.
Digitaalisia palveluja koskeva säädös (DSA) julkaistaan EUR-Lex-verkkosivustolla. Voit lukea sen millä tahansa EU:n virallisella kielellä.
Digitaalisia palveluja koskeva säädös ei korvaa sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä.
Yhdenmukaistamisen lisäämiseksi digipalvelusäädökseen on kuitenkin sisällytetty sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin nykyiset vastuuvapautuksia koskevat säännöt, joilla varmistetaan, että välityspalvelut voivat edelleen menestyä sisämarkkinoilla.
Digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä pyritään täydentämään yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjä mahdollisimman korkeatasoisen tietosuojan varmistamiseksi.
Esimerkiksi mainostarkoituksiin tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn osalta alustapalvelujen tarjoajat kuuluvat samanaikaisesti digipalvelusäädöksen ja yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan.
Henkilötietojen käsittelyä koskevien yleisen tietosuoja-asetuksen edellytysten lisäksi digipalvelusäädöksessä kielletään, että verkkoalustojen tarjoajat kohdistavat mainoksia, joissa käytetään käyttäjien profilointia, joka perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa määriteltyihin erityisiin tietoryhmiin, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen, etniseen alkuperään tai uskonnolliseen vakaumukseen.
Lisäksi profiloinnin käyttö kohdennettujen mainosten esittämiseen on kiellettyä, jos palveluntarjoajat ovat kohtuullisen varmasti tietoisia siitä, että käyttäjä on alaikäinen.
Koska sääntelytoimia ei koordinoida kansallisella tasolla, digitaalisia palveluja koskevan säädöksen soveltamisalaan kuuluviin sääntelykysymyksiin sovelletaan erilaisia sääntöjä eri jäsenvaltioissa, mikä aiheuttaa sekaannusta niin yritysten kuin kansalaistenkin keskuudessa. Digipalvelusäädöksellä pyritään virtaviivaistamaan lainsäädäntöä määrittelemällä yhtenäiset EU:n laajuiset säännöt ja perustamalla koordinointi- ja täytäntöönpanoverkostot kaikkiin jäsenvaltioihin.
Digitaalisia palveluja koskeva säädös kattaa verkossa toimivat välittäjät ja alustat (esimerkiksi verkossa toimivat markkinapaikat, sosiaaliset verkostot, sisällönjakoalustat, sovelluskaupat ja verkossa olevat matka- ja majoitusalustat). Tavoitteena on vahvistaa uusi standardi verkkoalustojen vastuuvelvollisuudelle disinformaation, laittoman sisällön ja muiden yhteiskunnallisten riskien osalta. Se sisältää yleiset periaatteet ja vankat takeet sananvapaudesta ja muista perusoikeuksista.
Digitaalisia markkinoita koskevaan säädökseen sisältyy sääntöjä, joilla säännellään portinvartijan verkkoalustoja. Sen tavoitteena on varmistaa, että tällaiset alustat toimivat oikeudenmukaisesti verkossa. Nämä säännöt auttavat luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset innovoinnin, kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi sekä Euroopan sisämarkkinoilla että maailmanlaajuisesti.
Digitaalisia palveluja koskevaa säädöstä sovelletaan kaikkiin verkossa toimiviin välittäjiin ja alustoihin EU:ssa, esimerkiksi verkossa toimiviin markkinapaikkoihin, sosiaalisiin verkostoihin, sisällönjakoalustoihin, sovelluskauppoihin sekä verkossa oleviin matka- ja majoitusalustoihin.
Pien- ja mikroyritykset on vapautettu joistakin säännöistä, jotka voivat olla niille raskaampia. Komissio seuraa huolellisesti uuden asetuksen vaikutuksia pk-yrityksiin.
Erittäin suurilla verkkoalustoilla ja hakukoneilla (VLOP ja VLOSE) on lisävelvoitteita.
Erittäin suuria verkkoalustoja ja hakukoneita ovat ne, joiden keskimääräinen käyttäjämäärä on vähintään 10 prosenttia EU:n väestöstä. Tämä vastaa 45 miljoonaa käyttäjää tai enemmän.
Jäljempänä on luettelo nimetyistä komission tähän mennessä nimeämistä VLOP- ja VLOSE-ohjelmista.
VLOP:t:
- Alibaba AliExpress
- Amazon Store
- Apple AppStore
- Booking.com
- Google Maps
- Google Play
- Google Shopping
- Pornhub
- Snapchat
- Stripchat
- TikTok
- Wikipedia
- X (tunnettiin aiemmin nimellä Twitter)
- Xvideos
- YouTube
- Zalando
VLOSE:
- Bing
- Google-haku
Erittäin suurten verkkoalustojen ja hakukoneiden on täytettävä seuraavat velvoitteet:
- riskinarviointien tekeminen;
- riskinvähentämistoimenpiteiden käyttöönotto;
- helppolukuisten ja monikielisten versioiden tarjoaminen niiden ehdoista;
- otetaan käyttöön kriisinhallintamekanismi;
- julkisen arkiston luominen heidän palveluissaan käytettäville mainoksille.
Lisäksi niiden on pantava nämä velvoitteet täytäntöön neljän kuukauden kuluttua niiden nimeämisestä. Tämä tarkoittaa, että huhtikuussa 2023 nimettyihin VLOP- ja VLOSE-asiakkaisiin sovelletaan jo näitä velvoitteita.
Lue digitaalisia palveluja koskeva laki saadaksesi lisätietoja velvoitteista
Digipalvelusäädöstä ehdotettiin joulukuussa 2020. Huhtikuussa 2022 päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen, ja se tuli voimaan marraskuussa 2022.
Alustat ja hakukoneet olivat 17. helmikuuta 2023mennessä velvollisia julkaisemaan käyttäjänumeronsa. Komissio nimesi ensimmäiset erittäin suuret verkkoalustat ja hakukoneet (VLOP ja VLOSE) 25. huhtikuuta 2023 ja toisen erän 20. joulukuuta.
VLOP- tai VLOSE-alustoiksi nimetyillä alustoilla on neljä kuukautta aikaa nimetä digipalvelusäädöksen sääntöjä, joihin sisältyy riskinarvioinnin julkaiseminen.
Kaikkien säänneltyjen yritysten on noudatettava digipalvelusäädöstä 17. helmikuuta 2024 mennessä. Tämä on myös määräaika, johon mennessä jäsenvaltioiden on perustettava digitaalisten palvelujen koordinaattoreita.
Käyttäjät
Digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä otetaan käyttöön useita sääntöjä, joilla suojellaan perusoikeuksiamme verkossa. Näihin oikeuksiin kuuluvat ajatuksenvapaus, sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus ja mielipiteenvapaus ilman manipulointia.
Digipalvelusäädöksellä varmistetaan
- sisällön poistamista koskevien päätösten ja määräysten avoimuus;
- julkisesti saatavilla olevat raportit siitä, miten automatisoitua sisällön moderointia käytetään, ja sen virhetaso;
- laitonta verkkosisältöä koskevien vastausten yhdenmukaistaminen.
- vähemmän tummia kuvioita verkossa;
- kielto kohdistaa mainonta arkaluonteisia tietoja tai alaikäisten tietoja käyttäen;
- lisätään käyttäjien tiedonkulkua koskevaa avoimuutta, kuten tietoja suosittelujärjestelmien parametreista ja esteettömistä ehdoista.
Lue lisää siitä, mitä EU tekee suojellakseen oikeuksiamme verkossa
Pimeät mallit ovat tapa suunnitella verkkoalustoja huijata käyttäjiä tekemään asioita, joita he eivät muuten olisi harkinneet, usein mutta ei aina rahaa.
Esimerkiksi alustat saattavat huijata käyttäjiä jakamaan enemmän tietoa kuin he muutoin suostuisivat. Tai he saattavat mainostaa halvempaa, mutta ei saatavilla olevaa tuotetta ja sitten ohjata käyttäjää samankaltaisiin tuotteisiin, jotka maksavat enemmän. Muita esimerkkejä ovat käyttäjien huijaaminen palvelujen tilaamiseen, harhaanjohtavien painikkeiden piilottaminen tai luominen, mikä vaikeuttaa uutiskirjeiden tilauksen peruuttamista ja paljon muuta.
Digitaalisia palveluja koskevaan säädökseen sisältyy velvoite, joka vastaa kieltoa käyttää verkkoalustoilla niin sanottuja pimeitä malleja. Tämän velvoitteen nojalla verkkoalustojen on suunniteltava palvelunsa tavalla, joka ei petä, manipuloi tai muutoin olennaisesti vääristä tai heikennä käyttäjien mahdollisuuksia tehdä vapaita ja tietoon perustuvia päätöksiä.
Digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä otetaan käyttöön useita velvoitteita disinformaation leviämisen torjumiseksi.
Ensinnäkin siinä edellytetään, että VLOPit ja VLOSE-yritykset tekevät riskinarviointeja palvelujensa eri osista. Riskinarviointiin olisi sisällyttävä riskejä, jotka johtuvat niiden suunnittelusta, toiminnasta tai käytöstä, kuten koordinoiduista disinformaatiokampanjoista. Arvioinnissa olisi tarkasteltava, miten VLOP- tai vlose-palveluja käytetään harhaanjohtavan sisällön levittämiseen tai vahvistamiseen. Riskinarvioinnin perusteella verkkoalustat ovat velvollisia toteuttamaan riskinhallintatoimenpiteitä.
Toiseksi VLOP- ja VLOSE-järjestöillä on oltava kriisinhallintamekanismi. Tähän olisi sisällyttävä toimenpiteitä, jotka toteutetaan, kun niiden alustaa käytetään disinformaation nopeaan levittämiseen.
Kolmanneksi digipalvelusäädöksessä kannustetaan alustoja allekirjoittamaandisinformaatiota koskevat vapaaehtoisetkäytännesäännöt.
Digipalvelusäädöksessä tunnustetaan myös kohdennetun mainonnan rooli disinformaation levittämisessä. Kohdennettua mainontaa rajoittavien sääntöjen lisäksi DSA edellyttää, että VLOPit ja VLOSEt ylläpitävät julkista mainosvarastoa. Nämä arkistot auttavat tutkijoita tutkimaan uusia riskejä, kuten disinformaatiokampanjoita, jotka vaikuttavat kielteisesti kansanterveyteen, turvallisuuteen, kansalaiskeskusteluun, poliittiseen osallistumiseen tai tasa-arvoon.
Lue lisää siitä, mitä komissio tekee disinformaation torjumiseksi
Digipalvelusäädöksessä edellytetään, että alustoilla on helppokäyttöiset ilmoitusmekanismit laitonta sisältöä varten. Alustojen olisi käsiteltävä laitonta sisältöä koskevia raportteja oikea-aikaisesti ja annettava tietoja sekä käyttäjälle, joka ilmoittaa laittomasta sisällöstä, että käyttäjälle, joka on julkaissut sisällön päätöksestään ja mahdollisista jatkotoimista.
Ei. Uusissa säännöissä vahvistetaan EU:n laajuiset puitteet laittoman sisällön havaitsemiseksi, ilmoittamiseksi ja poistamiseksi sekä uudet riskinarviointivelvoitteet erittäin suurille verkkoalustoille ja hakukoneille, jotta voidaan tunnistaa, miten laiton sisältö leviää niiden palvelussa.
Se, mikä on laitonta sisältöä, määritellään muissa laeissa joko EU:n tasolla tai kansallisella tasolla – esimerkiksi terroristinen sisältö, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä materiaali tai laiton vihapuhe määritellään EU:n tasolla. Jos sisältö on laitonta vain tietyssä jäsenvaltiossa, se olisi pääsääntöisesti poistettava vain alueella, jolla se on laitonta.
Digipalvelulain mukaan alustoilla on oltava käyttäjäyhteyspiste, kuten sähköpostiosoitteet, pikaviestit tai chatbotit. Verkkoalustojen on myös varmistettava, että kontaktit ovat nopeita ja suoria eivätkä ne voi luottaa pelkästään automatisoituihin työkaluihin, mikä helpottaa käyttäjien pääsyä alustoihin, jos he haluavat tehdä valituksen. Toiseksi verkkoalustojen on varmistettava, että valituksia käsittelee pätevä henkilöstö ja että asia käsitellään oikea-aikaisesti ja syrjimättömästi. Verkkoalustojen on myös esitettävä selkeät ja erityiset perustelut moderointipäätöksilleen. Kolmanneksi, jos käyttäjä päättää tarkistaa päätöksen, se on käsiteltävä maksutta alustan sisäisen valitusjärjestelmän kautta.
Tällä hetkellä ainoa tapa ratkaista käyttäjän ja alustan välinen riita on tuomioistuimen kautta. Digipalvelusäädöksen täysimääräisen soveltamisen jälkeen käyttäjillä on 17. helmikuuta 2024 alkaen oikeus tuomioistuinten ulkopuoliseen riitojenratkaisuun. Kustannusten olisi oltava kohtuullisia, ja niiden olisi vastattava käyttämästään alustasta.
Jos verkkoalustat päättävät poistaa sisällön, niiden on nyt annettava asianomaisille käyttäjille tiedot, joita kutsutaan perusteluiksi, ja täsmennettävä, miksi kyseinen sisältö on poistettu tai sitä on rajoitettu.
VLOPin on myös lähetettävä nämä perustelut ilman henkilötietoja yhteiseen tietokantaan, jota kutsutaan DSA:n avoimuustietokannaksi. DSA Transparency Database -tietokannan avulla tutkijat voivat tutustua ennennäkemättömään määrään sisällön moderointipäätöksiä ja tutkia digipalvelusäädöksen kattamien järjestelmäriskien kehitystä.
Digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä tehdään mainonnasta avoimempaa ja varmistetaan, että se on selvästi merkitty ja että saatavilla on tietoa siitä, kuka mainosta sijoittaa ja miksi näet sen.
Lisäksi siinä kielletään kokonaan mainonta, joka on kohdennettu käyttämällä suojattuja tietoja, kuten seksuaalista suuntautumista, etnistä alkuperää tai uskontoa, sekä alaikäisille suunnattua mainontaa.
Vaikka EU:lla on jo joitakin sääntöjä lasten suojelemiseksi verkossa, kutenaudiovisuaalisia mediapalveluja koskevassadirektiivissä, digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä otetaan käyttöön alustoja koskevia erityisiä velvoitteita.
Digipalvelusäädöksessä edellytetään muun muassa välityspalveluja, jotka ovat ensisijaisesti alaikäisten ohjaamia tai käyttämiä, jotta voidaan varmistaa, että alaikäiset ymmärtävät niiden ehdot helposti.
Lisäksi alaikäisten käyttämien verkkoalustojen olisi
- suunnitella rajapintansa alaikäisten yksityisyyden, turvallisuuden ja turvallisuuden korkeimmalla tasolla tai osallistua alaikäisten suojelua koskeviin käytännesääntöihin;
- ottamaan huomioon parhaat käytännöt ja saatavilla olevat ohjeet, kuten uusi eurooppalainen strategia internetin parantamiseksi lapsille (BIK+);
- ei esitetä alaikäisille profilointiin perustuvia mainoksia.
Erittäin suurten verkkoalustojen ja hakukoneiden (VLOP ja VLOSE) on toteutettava lisätoimia alaikäisten suojelemiseksi.
Tähän kuuluu sen varmistaminen, että heidän riskinarviointinsa kattaa perusoikeudet, joihin kuuluvat lapsen oikeudet. Heidän tulisi arvioida, kuinka helppoa lasten ja nuorten on ymmärtää, miten heidän palvelunsa toimii ja altistuminen sisällölle, joka voi heikentää heidän fyysistä tai henkistä hyvinvointiaan tai moraalista kehitystään.
Täytäntöönpano
Sääntöjen valvonta jaetaan komission, joka vastaa ensisijaisesti VLOP- ja VLOSE-ohjelmista, ja jäsenvaltioiden kesken, jotka vastaavat muista alustoista ja hakukoneista niiden sijoittautumispaikan mukaan.
Komissiolla on samat valvontavaltuudet kuin nykyisten kilpailusääntöjen nojalla, mukaan lukien tutkintavaltuudet ja mahdollisuus määrätä sakkoja, joiden suuruus on enintään 6 prosenttia kokonaistuloista.
Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, joita kutsutaan digitaalisten palvelujen koordinaattoreiksi, 17. helmikuuta 2024 mennessä valvomaan niiden lainkäyttövaltaan sijoittautuneiden palvelujen vaatimustenmukaisuutta ja osallistumaan EU:n yhteistyömekanismiin.
Digitaalisten palvelujen koordinaattori on viranomainen, joka vastaa digipalvelusäädöksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden on nimettävä heidät 17. helmikuuta 2023 mennessä.
Digipalvelukeskukset osallistuvat digipalvelusäädöksen täytäntöönpanon seurantaan yhdessä komission kanssa. Niillä on valtuudet pyytää pääsyä VLOP/VLOSE-tietoihin, määrätä tarkastuksia ja määrätä sakkoja rikkomisesta. Ne vastaavat myös ”luotettujen ilmoittajien” ja tuomioistuinten ulkopuolisten riitojenratkaisuelinten sertifioinnista.
Luotettavilla ilmoittajilla on erityistä asiantuntemusta ja pätevyyttä laittoman sisällön havaitsemiseksi, tunnistamiseksi ja ilmoittamiseksi, ja he ovat riippumattomia verkkoalustoista. Verkkoalustojen on varmistettava, että luotettavien ilmoittajien toimittamat ilmoitukset asetetaan etusijalle ja että ne käsitellään oikea-aikaisesti.
Digitaalisia palveluja koskevan säädöksen mukaan luotettu ilmoittaja on digitaalisen palvelun koordinaattorin myöntämä asema siinä jäsenvaltiossa, jossa luotettavan ilmoittajan hakija asuu.
Menestyäkseen hakijan on
- Niillä on erityinen asiantuntemus ja pätevyys laittoman sisällön havaitsemiseksi, tunnistamiseksi ja ilmoittamiseksi;
- Oltava riippumaton kaikista verkkoalustojen tarjoajista;
- Harjoittavat toimintaansa laitonta sisältöä koskevien ilmoitusten tekemiseksi huolellisesti, täsmällisesti ja objektiivisesti.
”Luotettavan ilmoittajan” aseman myöntää sen jäsenvaltion digitaalisten palvelujen koordinaattori, johon hakija on sijoittautunut, edellyttäen, että hakija täyttää kaikki asetuksessa säädetyt edellytykset.
Digitaalisten palvelujen koordinaattorit aloittavat toimintansa viimeistään 17.2.2024. Kehotamme teitä seuraamaan kehitystä sijoittautumisjäsenvaltiossa ennen tätä päivämäärää, jotta saadaan tietoa yksityiskohtaisesta menettelystä, jota säännellään kansallisella tasolla.
Huomaathan, että vain yhteisöt, joilla on toimipaikka EU:ssa, voivat hakea nimetyn ilmoittajan asemaa digipalvelusäädöksessä.
Digipalvelusäädöksessäasetetaan korkeat vaatimukset kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuudelle. Siihen sisältyy nimenomaisia riippumattomuutta koskevia vaatimuksia, kun jäsenvaltioiden digitaalisten palvelujen koordinaattoreita nimetään. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden digitaalisten palvelujen koordinaattorilla on tehtäviensä hoitamiseen riittävät taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit.
Digitaalisten palvelujen koordinaattorien olisi pysyttävä täysin riippumattomina päätöksenteossaan eivätkä ne saisi pyytää ohjeita hallituksiltaan tai muilta elimiltään, erityisesti verkkoalustoilta.
Digipalvelusäädöksenmukaan erittäin suurten verkkoalustojen tai erittäin suurten verkossa toimivien hakukoneiden on arvioitava palveluistaan aiheutuvat riskit. Tähän kuuluvat disinformaatio tai vaalien manipulointi, naisiin kohdistuva verkkoväkivalta tai alaikäisille verkossa aiheutuvat haitat. Sen jälkeen niiden on toteutettava vastaavia riskinvähentämistoimenpiteitä.
Joskus on epäselvyyttä siitä, pystyykö erittäin suuri verkkoalusta tai hakukone puuttumaan yhteiskunnalle aiheutuviin riskeihin ja riskinä siitä, että digipalvelusäädöstä ei noudateta. Tällaisissa tapauksissa komissio voi käyttää tutkintavaltuuksiaan.
Komission tutkintavaltuuksiin kuuluu mahdollisuus lähettää tietopyyntöjä, valtuudet suorittaa haastatteluja tai tarkastuksia sekä täytäntöönpanoon liittyviä valtuuksia, kuten määrätä lisätoimenpiteitä, sakkoja tai uhkasakkoja.
Näitä valtuuksia voidaan käyttää vain perustelluissa tapauksissa, joilla varmistetaan digipalvelusäädöksen noudattaminen, ja vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä ja oikeasuhteista. Kaikkiin komission päätöksiin voidaan hakea muutosta EU:n tuomioistuimessa.
Kriisitilanteessa kansallinen digitaalisten palvelujen koordinaattori tai komissio voi hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä olisi kuitenkin pidettävä viimeisenä keinona. Komissio pitää sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta demokratioidemme keskeisinä pilareina. Sen vuoksi toimenpiteet eivät voi ylittää sitä, mikä on tarpeen vakavien haittojen estämiseksi, ja niiden olisi oltava ajallisesti rajoitettuja, ja niiden soveltaminen olisi lopetettava, kun kaikki todisteet on kerätty.
Lisäksi digipalvelusäädöksen 8 artiklassa täsmennetään nimenomaisesti, että on kiellettyä asettaa yleisiä seurantavelvoitteita verkkoalustojen tarjoajille.
Related content
Digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä ja digitaalisia markkinoita koskevalla säädöksellä pyritään luomaan turvallisempi digitaalinen alue, jossa käyttäjien perusoikeuksia suojellaan, ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille.