Avoin data

EU:ssa julkinen sektori on yksi dataintensiivisimmistä tuottamansa, keräämänsä ja maksamansa datan määrän suhteen. Esimerkkeinä voidaan mainita säätiedot, paikkatiedot, tilastot, julkisrahoitteiset tutkimushanketiedot ja digitoidut kirjastokirjat. ’Avoimella’ julkisella datalla tarkoitetaan julkisen sektorin tietoa, joka on saatavilla ja uudelleenkäytettävissä, mieluiten ilman rajoituksia.

Sallimalla julkisen sektorin datan uudelleenkäyttö muihin tarkoituksiin, myös kaupallisiin tarkoituksiin, voidaan

• edistää talouskasvua ja innovointia kehittämällä uusia tuotteita ja palveluja;
• auttaa vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin innovatiivisten ratkaisujen avulla, kutenterveydenhuollossa ja liikenteessä;
• tehostaa näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja tehostaa julkishallintoa;
• tulla keskeiseksi voimavaraksi kehitettäessä uusia teknologioita, kuten tekoälyä, joka edellyttää valtavien määrien korkealaatuista dataa;
• edistetään kansalaisten osallistumista poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään ja lisätään hallinnon avoimuutta.

Nykyinenavointa dataa ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä koskeva direktiivi, joka tunnetaan myös avointa dataa koskevana direktiivinä, tuli voimaan 16. heinäkuuta 2019 ja korvasi vuoden 2003 PSI-direktiivin. Se perustuu kahteen sisämarkkinoiden keskeiseen osa-alueeseen: läpinäkyvyys ja reilu kilpailu.

EU-maiden oli saatettava avointa dataa koskeva direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 16. heinäkuuta 2021 mennessä. Jäsenvaltioiden ilmoittamat kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet ovat saatavilla EurLexissä.

Näiden sääntöjen mukaan:

• Julkisen sektorin tiedot, jotka ovat saatavilla tiedonvälityksen vapautta koskevan kansallisen lainsäädännön nojalla, ovat periaatteessa käytettävissä uudelleenkäyttöä varten. Julkisen sektorin elinten ei pitäisi veloittaa datansa uudelleenkäytöstä rajakustannuksia enempää, paitsi hyvin harvoissa tapauksissa. Näin yhä useammat pk-yritykset ja startup-yritykset pääsevät uusille markkinoille kehittämällä datapohjaisia tuotteita ja palveluja.
• Erityistä huomiota kiinnitetään arvokkaisiin tietoaineistoihin, joiden uudelleenkäytöstä on merkittävää hyötyä yhteiskunnalle ja taloudelle. Näiden tietoaineistojen on oltava saatavilla maksutta koneellisesti luettavassa muodossa sekä sovellusrajapintojen ja joukkolatauksen kautta. Direktiivin liitteessä esitetyntemaattisen soveltamisalan rajoissa jaEU-maidenedustajista koostuvan komitean avustuksella komissio hyväksyiluettelon erityisistä arvokkaista tietoaineistoista. 
• API-liittymien kautta saatavilla olevien reaaliaikaisten tietojen avulla yritykset, erityisesti startup-yritykset, voivat luoda innovatiivisia tuotteita ja palveluja, kuten liikkuvuussovelluksia.
• Liikenne- ja yleishyödyllisten palvelujen alalla toimivat julkiset yritykset tuottavat arvokasta dataa tarjotessaan yleishyödyllisiä palveluja. Kun ne asettavat tällaisia tietoja saataville, niiden on noudatettava avoimuuden, syrjimättömyyden ja yksinoikeuden kiellon periaatteita ja käytettävä sopivia tietomuotoja ja levitysmenetelmiä. Ne voivat edelleen asettaa kohtuullisia maksuja tietojen tuottamisesta ja saataville asettamisesta uudelleenkäyttöä varten aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.
• Jotkin julkiset elimet tekevät monimutkaisia datasopimuksia yksityisten yritysten kanssa, mikä voi johtaa siihen, että muutamat yksityiset kumppanit ”lukkiutuvat” julkisen sektorin tietoihin. Direktiivi sisältää suojatoimia avoimuuden lisäämiseksi ja tällaisten sopimusten rajoittamiseksi.
• Direktiivi kattaa myös julkisesti rahoitetut tutkimustiedot: EU-maiden on kehitettävä tällaisten tietojen avointa saatavuutta koskevat toimintaperiaatteet ja varmistettava yhdenmukaiset säännöt niiden uudelleenkäytölle, kun ne asetetaan saataville tietovarastojen kautta. 

Komissio näyttää esimerkkiä luomalla vankan oikeudellisen kehyksen omien tietojensa uudelleenkäytölle ja täydentämällä sitä EU:n rahoittamallavirallisellaeurooppalaisen datanportaalilla.  Portaalissa on saatavilla EU:n jäsenvaltioiden sekä EU:n toimielinten ja virastojen tietoaineistoja sekä koulutusmateriaalia avoimen datan uudelleenkäytöstä ja tietokanta tutkimuksista ja menestystarinoista.

Taustaa

Euroopan komissio laati vuonna 2003 julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä koskevan oikeudellisen kehyksen,jota tarkistettiin myöhemmin direktiivillä 2013/37/EU. Vuoden 2003 direktiivin  uudelleentarkastelua koskevaa vaikutustenarviointiatukevassatutkimuksessaennustetaan julkisen sektorin tiedon välittömän taloudellisen kokonaisarvon nousevan 52 miljardista eurosta vuonna 2018 (EU27 ja Yhdistynyt kuningaskunta) 194 miljardiin euroon vuonna 2030.

Direktiivissä keskitytään tietojen uudelleenkäytön taloudellisiin näkökohtiin, kun taas kysymystä siitä, mitkä tiedot olisi julkistettava, käsitellään enimmäkseen jäsenvaltioiden tasolla tiedonvälityksen vapautta koskevassa lainsäädännössä. Komissio julkaisi vuonna 2014 suuntaviivat suositeltavista vakiomuotoisista lisensseistä, tietoaineistoista ja asiakirjojen uudelleenkäytöstä perittävistä maksuista, jotta julkisen sektorin datan haltijoiden olisi helpompi soveltaa direktiiviä päivittäisessä käytännössään.

Komissio toteutti julkisen sektorin hallussa olevia tietoja koskevan direktiivin uudelleentarkastelun, joka perustui julkiseen kuulemiseen, julkisen sektorin hallussa olevia tietoja koskevan direktiivin laajaan arviointiin ja vaikutustenarviointiin. Nykyinen avointa dataa ja julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä koskeva direktiivi, joka hyväksyttiin ja julkaistiin 20. kesäkuuta 2019, on tulosta tästä prosessista. 

Keskeiset muutokset PSI-direktiiviin verrattuna koskivat seuraavia seikkoja:

• markkinoille pääsyn esteiden vähentäminen erityisesti pk-yritysten osalta rajoittamalla poikkeuksia, joiden nojalla julkiset elimet voivat periä datansa uudelleenkäytöstä muita kuin marginaalisia jakelukustannuksia;
• lisätään tietojen saatavuutta sisällyttämällä uudentyyppiset julkiset ja julkisrahoitteiset tiedot direktiivin soveltamisalaan. Tähän sisältyvät yleishyödyllisten palvelujen ja liikenteen alan julkisten yritysten hallussa olevat tiedot sekä julkisrahoitteiset tutkimustiedot;
• minimoidaan riski liiallisesta etulyöntiasemasta, joka suosii suuria yrityksiä ja rajoittaa mahdollisia datan uudelleenkäyttäjiä, edellyttämällä avointa prosessia julkisen ja yksityisen sektorin datajärjestelyjä varten;
• liiketoimintamahdollisuuksien parantaminen edistämällä dynaamista datan levittämistä sovellusrajapintojen kautta.