Sähköinen tunnistaminen – sähköinen tunnistaminen

Sähköinen tunnistaminen (eID) on keskeinen tekijä digitaalisten transaktioiden turvallisuuden varmistamisessa. Se toimii digitaalisena henkilöllisyystodistuksena, jonka avulla yksityishenkilöt voivat käyttää verkkopalveluja, suorittaa sähköisiä liiketoimia ja olla vuorovaikutuksessa viranomaisten alustojen kanssa, joilla on suurempi luottamus. Sähköisen tunnistamisen järjestelmä todentaa henkilön henkilöllisyyden ja varmistaa, että palvelut toimitetaan oikeutetulle henkilölle erityisesti pankkitoiminnan kaltaisilla arkaluonteisilla aloilla. Haasteena on luoda järjestelmä, joka toimii saumattomasti yli rajojen ja toimialojen. 

Ennen vuotta 2014 yhteisen oikeusperustan puuttuminen on estänyt EU-maita tunnustamasta ja hyväksymästä muissa EU-maissa myönnettyjä sähköisen tunnistamisen järjestelmiä. Kansallisten järjestelmien riittämätön rajatylittävä yhteentoimivuus on myös estänyt kansalaisia ja yrityksiä hyötymästä täysimääräisesti digitaalisesta EU:sta. Vuonna 2014käyttöön otettu sähköistä tunnistamista, todentamista ja luottamuspalveluja (eIDAS) koskeva asetusmahdollisti kansallisten sähköisten tunnisteiden käytön julkisissa verkkopalveluissa EU:n rajojen yli. eIDAS-asetus, joka muodostaa perustan rajat ylittävälle sähköiselle tunnistamiselle, todentamiselle ja verkkosivustojen sertifioinnille EU:ssa, oli virstanpylväs pyrittäessä luomaan ennakoitava sääntely-ympäristö. Tähän mennessä yli 90 prosenttia eurooppalaisista voi hyötyä nykyisestä järjestelmästä. Komissio ylläpitää ja tarjoaa myös useita avoimia ja uudelleenkäytettäviä digitaalisia ratkaisuja, joilla varmistetaan identiteettiin liittyvien digitaalisten palvelujen (eDelivery, eSignature, eID) täysi yhteentoimivuus. Käyttö on kuitenkin vähäistä, sen käyttö on työlästä ja liiketoimintatapaukset erityisesti yksityisellä sektorilla ovat vähäisiä. Kun digitaaliset palvelut laajenivat ja yksityisyyteen liittyvät huolenaiheet kasvoivat, kävi selväksi, että asetusta oli päivitettävä, jotta se pysyisi kehittyvän digitaalisen ympäristön ja uusien yksityisyyteen kohdistuvien uhkien tasalla.

Vastauksena näihin muutoksiin Euroopan komissio ehdotti vuonna 2021 muutoksia vuoden 2014 eIDAS-asetukseen. Vuoden 2024eurooppalaisella digitaalista identiteettiä koskevalla asetuksella käyttöön otetussa EU:n digitaalisen identiteetinlompakossa korostetaan yksilöiden oikeutta hallita digitaalisia identiteettejään. EU:n digitaalisen identiteetin lompakko on väline, jonka avulla kansalaiset voivat hallita digitaalisia identiteettejään turvallisesti ja yksityisesti liikkuessaan EU:ssa. Lompakossa noudatetaanEU:n digitaalisia oikeuksia koskevaa julistusta ja pyritään saavuttamaan digitaalista vuosikymmentä koskevan toimintapoliittisen ohjelman tavoite digitaalisen identiteetin yleisestä saatavuudesta vuoteen 2030 mennessä.

Komissio asetti useita sähköisen tunnistamisen tavoitteita ja välitavoitteitatiedonannossaan 2030 digitaalinen kompassi: Eurooppalainen lähestymistapa digitaalista vuosikymmentä varten. Esimerkiksi vuoteen 2030 mennessä kaikkien keskeisten julkisten palvelujen olisi oltava saatavilla verkossa, kaikilla kansalaisilla olisi oltava pääsy sähköisiin potilastietoihin ja 100 prosentilla kansalaisista olisi pääsy suojattuun sähköiseen tunnistamiseen, mikä tarkoittaa, että ne tunnustetaan kaikkialla unionissa, jotta he voivat hallita täysimääräisesti henkilöllisyystapahtumia ja jaettuja henkilötietoja. Digitaalisen lompakon prototyypin pilottitoteutus mahdollistaa jo eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehyksen kehittämisen, täytäntöönpanon ja laajentamisen. Tavoitteena on hankkia joukko teknisiä viittauksia, standardeja, komponentteja ja ratkaisuja, mukaan lukien sovellus, jotta EU:n digitaalisen identiteetin lompakko voidaan asettaa EU-maiden saataville.