Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin yleiset periaatteet

Teknologinen neutraalius

Audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi kattaa kaikki audiovisuaalista sisältöä sisältävät palvelut riippumatta sisällön toimittamiseen käytetystä tekniikasta. Sääntöjä sovelletaan riippumatta siitä, katsotko uutisia tai muuta audiovisuaalista sisältöä televisiosta, Internetistä, kaapelista tai mobiililaitteesta. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä erotetaan toisistaan lineaariset (televisiolähetykset) ja ei-lineaariset (tilattavat) palvelut.

Asteittaista sääntelyä

Perinteisten televisiokanavien ja tilattavien palvelujen erottaminen toisistaan on kaksitasoisen sääntelyn perusta. Direktiivissä tunnustetaan joukko keskeisiä yhteiskunnallisia arvoja, joita sovelletaan kaikkiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin. Se tarjoaa kuitenkin kevyemmän sääntelyn tilauspalveluille, joissa käyttäjillä on aktiivisempi rooli, päättää sisällöstä ja katseluajasta.

Kaikkien audiovisuaalisten mediapalvelujen on noudatettava velvollisuuksien perustasoa seuraavilla aloilla:

• mediapalvelun tarjoajien tunnistaminen
• kielto yllyttää vihaan
• esteettömyys vammaisille
• kaupallisen viestinnän laatuvaatimukset
• sponsorointi
• tuotesijoittelu

Televisiolähetyksille on asetettu tiukemmat säännöt alaikäisten mainonnan ja suojelun alalla, koska ne vaikuttavat yhteiskuntaan.

Soveltamisala

Audiovisuaaliset mediapalvelut

Audiovisuaaliset mediapalvelut ovat:

• televisiolähetykset;
• sisältö, jonka katsojat (”tilattava”) sähköisen viestintäverkon (tyypillisesti yhteenliitettyjen televisiovastaanottimien, mobiililaitteiden tai internetin) kautta ovat valinneet katselua varten valitsemanaan ajankohtana;
• audiovisuaalinen mainonta.

Tällaiselle sisällölle annetaan erityisesti seuraavat tiedot:

• kaupallisesti eli ei yksityishenkilöiden verkkosivustoilla;
• suurelle yleisölle, toisin sanoen ei sisällä minkäänlaista yksityistä kirjeenvaihtoa;
• ohjelmana, lukuun ottamatta verkkosivustoja, jotka sisältävät oheistuotteita, kuten graafisia elementtejä tai lyhyitä mainoksia;
• mediapalvelun tarjoajan toimituksellisella vastuulla eli se valvoo ohjelmien valintaa ja organisointia.

Televisiolähetykset – lineaariset palvelut

Ohjelmat, joita mediapalvelun tarjoaja tarjoaa aikataulun mukaan ja joita katsojat katsovat samanaikaisesti.

Direktiivin säännökset, joita sovelletaan ainoastaan televisiolähetyksiin:

• erittäin tärkeät tapahtumat ja lyhyt uutisraportointi (V luku)
• eurooppalaisten televisio-ohjelmien menekinedistämis- ja jakelukiintiöt (VI luku)
• TV-mainontaa ja teleostoslähetyksiä koskevat määräajat (VII luku)
• alaikäisten suojelua koskevat tiukemmat säännöt (VIII luku)
• vastausoikeus (IX luku)

Tilauspalvelut – ei-lineaariset palvelut

Ohjelmien käyttäjät valitsevat mediapalvelun tarjoajan tarjoamasta luettelosta katsellakseen niitä omalla tavallaan.

Direktiivin säännöt, joita sovelletaan ainoastaan tilattaviin palveluihin (IV luku):

• alaikäisten suojelu (12 artikla)
• eurooppalaisten teosten yleinen edistäminen ja levitys (13 artikla)

Yhteiset säännöt

Direktiivi sisältää seuraavat säännöt, joita sovelletaan sekä televisiolähetyksiin että tilattavaan sisältöön:

• yhteis- ja itsesääntelyjärjestelmien edistäminen (4 artiklan 7 kohta)
• mediapalvelun tarjoajan tunnistaminen (5 artikla)
• yllyttäminen vihaan (6 artikla)
• esteettömyys vammaisille (7 artikla)
• elokuvateosten lähettäminen (8 artikla)
• audiovisuaalista kaupallista viestintää koskevat vaatimukset (9 artikla)
• sponsorointi (10 artikla)
• tuotesijoittelu (11 artikla)

Vastaanoton ja edelleenlähettämisen vapaus

EU-maat eivät saa rajoittaa sitä, mitä lähetyksiä ihmiset voivat vastaanottaa tai mitä ohjelmia ulkomaiset lähetystoiminnan harjoittajat voivat lähettää edelleen kotimaassaan, jos lähetykset noudattavat EU:n audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä siinä maassa, josta ne ovat lähtömaassaan. Kun on kyse sellaisten maiden välisistä riidoista, joissa sääntöjä kierretään, direktiiviin sisältyy kaksivaiheinen menettely.

EU:n hallitukset voivat rajoittaa tiettyjen sisältöjen, kuten vihaan yllyttämisen, vastaanottamista, jota ei ehkä kielletä alkuperämaassaan, mutta joka rikkoo paikallisia lakeja.

Komission on ensin hyväksyttävä rajoitukset vakiintunutta menettelyä noudattaen, ja ne ovat sallittuja vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

• televisiolähetyksissä (3 artiklan 2–3 kohta) on oltava ilmeisiä ja vakavia ihmisarvon loukkauksia (vihaan yllyttäminen) tai lapsia (esim. pornografiaa, maksutonta väkivaltaa) vastaan.
• tilattavan sisällön (3 artiklan 4–6 kohta) osalta rajoitukset ovat perusteltuja myös silloin, kun ne muodostavat vakavan riskin muille yleiseen järjestykseen, terveyteen tai turvallisuuteen liittyville näkökohdille tai kuluttajille.

Rajoitusten on oltava oikeasuhteisia ja niitä on sovellettava ainoastaan vastaanottomaassa. Maa, josta sisältö on peräisin, on ilmoitettava etukäteen.

Direktiiviin sisältyy kaksivaiheinen ratkaisumenettely maiden välisiin riitoihin, jos tiukempia sääntöjä kierretään:

Ei-sitova pyyntö

Jos maa vastustaa kokonaan tai enimmäkseen sille suunnatun ulkomaisen televisiolähetyksen sisältöä, se voi pyytää lähetyksen alkuperämaan viranomaisia esittämään lähetystoiminnan harjoittajalle ei-sitovan pyynnön kohdemaan sääntöjen noudattamisesta. Tekijöitä, jotka määrittävät sitä, onko maa ”kohdennettu”, ovat: mainonnan tai tilaustulojen alkuperä, pääkieli, kohdennettu mainonta ja paljon muuta.

Sitovat rajoitukset

Jos lähetystoiminnan harjoittaja kiertää vastustavan maan sääntöjä, viranomaiset voivat komission ennakkosuostumuksella asettaa sitovia rajoituksia edellyttäen, että toimenpiteet ovat ainoastaan toimenpiteiden kiertämisen vastatoimia. Sitovia toimenpiteitä voisivat olla edelleenlähettämisen kieltäminen (kaapeli, maanpäällinen televisio, IPTV), lähetysten tai ohjelmien mainonta, paikallisten yritysten mainonta (oman lainkäyttövallan alaisena), painettujen tai sähköisten ohjelmaoppaiden julkaiseminen tai maksutelevisioliittymien/älykorttien myynti.

Tiukemmat säännöt

Jäsenvaltiot voivat vapaasti soveltaa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin koordinoimilla aloilla yksityiskohtaisempia tai tiukempia sääntöjä lainkäyttövaltaansa kuuluviin mediapalvelun tarjoajiin edellyttäen, että nämä säännöt ovat unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaisia.

Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi säätää televisiomainontaa koskevista yksityiskohtaisemmista tai tiukemmista säännöistä. Näiden sääntöjen on kuitenkin oltava EU:n lainsäädännön mukaisia, eikä niitä saa soveltaa muista jäsenvaltioista peräisin olevien lähetysten edelleenlähettämiseen.

Jäsenvaltiot voivat myös vapaasti pitää voimassa tai asettaa televisiomainontaa koskevia yksityiskohtaisempia tai tiukempia sääntöjä varmistaakseen, että televisionkatsojien edut suojataan täysimääräisesti ja asianmukaisesti. Tietyissä olosuhteissa ne voivat asettaa erilaisia ehtoja lainkäyttövaltaansa kuuluville televisiolähetystoiminnan harjoittajille.

Avoimuusvaatimukset

Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että käyttäjillä on milloin tahansa helppo ja suora pääsy mediapalvelun tarjoajaa koskeviin tietoihin. Palvelun käyttäjillä on oltava pääsy palveluntarjoajan nimeen ja osoitteeseen, mukaan lukien sen sähköinen osoite tai verkkosivusto sekä toimivaltainen sääntely- tai valvontaviranomainen.

Toimivalta

Kunkin EU-maan viranomaisten on varmistettava, että kaikki sieltä peräisin olevat audiovisuaaliset mediapalvelut noudattavat omia kansallisia sääntöjään, joilla pannaan täytäntöön audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi. Järjestelmällä varmistetaan myös, että EU:n yleisöön vaikuttavat lähetystoiminnan harjoittajat kuuluvat direktiivin soveltamisalaan myös silloin, kun ne eivät ole sijoittautuneet EU:n alueelle. EU:n viranomaiset voivat käyttää valtaa alueellaan sijaitsevien up-link-yhteyksien tai satelliittikapasiteetin käytön kautta.

Alkuperämaan periaate

Palveluntarjoajien on noudatettava vain jäsenvaltion sääntöjä eikä useissa maissa, mikä yksinkertaistaa palveluntarjoajia, erityisesti niitä, jotka haluavat kehittää rajatylittävää liiketoimintaa.

Jos jokin EU-maa hyväksyy kansallisia sääntöjä, jotka ovat tiukempia kuin direktiivi, kuten ne voivat vapaasti tehdä, niitä voidaan soveltaa ainoastaan kyseisen lainkäyttöalueen palveluntarjoajiin.

Miten toimivalta ratkaistaan?

Kaksinkertaisen lainkäyttövallan tai lainkäyttövallan puuttumisen välttämiseksi kukin mediapalvelujen tarjoaja kuuluu direktiivissä tarkoitetun yhden ja vain yhden EU-maan lainkäyttövaltaan.

Tämä riippuu pääasiassa siitä, missä niiden keskushallinto sijaitsee ja missä hallintopäätökset tehdään ohjelmoinnista tai sisällön valinnasta. Muita kriteereitä ovat työvoiman sijainti ja mahdolliset satelliittiyhteydet sekä maan satelliittikapasiteetin käyttö.